Komponentteja ja kahvitaukoja Sarankulmassa: Valmet

Hellou ja tervetuloa takaisin hajukaasujen pariin, 

Heti ensimmäisenä haluaisin täydentää kesäkuun postaustani, sillä siitä unohtui itsellenikin kesätyötarjousta vastaanottaessani hämmennystä aiheuttanut termiero: Savu- ja hajukaasut ovat kaksi erillistä kaasuryhmää, vaikka termit meinaavatkin mennä sekaisin samankaltaisuutensa vuoksi, etenkin savukaasujen ollessa useimmille huomattavasti tutumpi käsite. Nopeasti nämä kaasut voidaan erotella sillä, että savukaasuja muodostuu palamisprosesseissa, kun taas hajukaasuja ”ihan vaan” vapautuu sellutehtaan materiaalivirrasta useammassa prosessivaiheessa niiden ollessa huonosti tiivistyviä kaasuja (tästä englanninkielinen nimitys non-condensable gases). Valmet on itseasiassa myös savukaasujen puhdistusjärjestelmien toimittaja sekä maalle että vesille, mutta joku muu tai Google tietää niistä hommista nopeasti allekirjoittanutta enemmän. 

Sitten kesätyöblogin parhaimpaan sisältöön eli kesätöiden sisällön kuvaukseen! Kuten viimeksi mainitsin, omat kesätyöni ovat pääasiassa tarkoittaneet Office-työkalujen ja erityisesti Powerpointin ja Excelin käyttöä sekä tiedonhakua Valmetin moninaisista, joinain päivinä lukemattoman tuntuisista, tietokannoista. Pienessä tiimissä tehtävät ovat liittyneet hyvin moninaisesti sen eri toimintoihin, ja olenkin päässyt tekemään hommia niin myyntipuolen, tuotekehityksen kuin mitoituksia ja käytännön toteutuksia tekevien tuoteinsinöörien kanssa. Kesän pääasialliset tehtäväni ovatkin olleet kolme näihin toimintoihin liittyvää pidempää projektia. 

Kesän ensimmäinen, ja todennäköisesti myös viimeiseksi viimeistelyiltään jäävä, tehtäväni perehdytyksien jälkeen on ollut päivittää tiimini esitysmateriaaleissa käytettäviä prosessikaavioita, sillä vanhat kaaviot koostuivat monesta suunnasta kopioiduista kuvista ja olivat usein epäyhdenmukaisia keskenään. Itsessään tehtävän suoritus on ollut komponenttien ja kaavioiden piirtämistä Powerpointilla, mutta homma on vaatinut myös kuvattavien prosessien PI-kaavioihin, prosessikuvauksiin sekä laitteistoihin tutustumista ollen erinomainen tiimin toimittamiin tuotteisiin perehdyttävä tehtävä itselleni. Iltapäivisin, muiden käsillä olevien hommien alettua tuntua oikeasti työltä, on ollut mukavaa siirtyä pohtimaan, miten väkevien hajukaasujen keräilyn (kasan putkia ja pömpeleitä) voisi saada näyttämään mahdollisimman hyvältä sekä metsästämään värikartasta yhteensopivia, mutta toisistaan erottuvia värejä eri ainevirroille. Tehtävässä mukavaa on ollut erityisesti se, että aihetta on pohdittu yhdessä myös koko tiimin kesken ja omia tuotoksiaan on päässyt esittelemään porukalle hyvällä vastaanotolla. Kaksi muuta tehtävääni sen sijaan ovat olleet hyvin erilaisia tähän verrattuna ja sisältäneet enimmäkseen tiedonhakua, toisinaan harmillisesti tuloksetta, mutta niistä pääsette kuulemaan lisää vielä ensi kerralla kun projektien lopputulemat selviävät paremmin. 

Metallinhohtoisia komponentteja riittää moneen tarkoitukseen.
Muiden esityskaavioiden päivityksen ohella olen päässyt piirtämään myös Valmetin nettisivuille tarkoitetun tärpätin paineellisen dekantointijärjestelmän konseptikaavion. 

Heinäkuun vaihteessa Lentokentänkadun yli tuhannen hengen toimisto hiljeni kertaheitolla, ja viimeisten viikkojen aikana omassa moduulissani on ollut aamuisin hiirenhiljaista, kun olen saapunut paikalle paeten Hervannan kämppien ympärivuorokautista saunaa. Vaikka pelkästään oman tiimini käytössä oleva parinkymmenen hengen moduuliksi muutettu (huhujen mukaan) mappivarasto onkin alkukesään verrattuna hyvin aution oloinen, työskentelevät muutamat muutkin tiimistäni myös hiljaisimman ajan yli ja olemmekin sopineet keskiviikon olevan yhteinen toimistopäivä, jolloin paikalle saapuessaan tietää saavansa kahvi- ja lounasseuraa. Muina päivinä olen joko kysellyt muita Lentokentänkadun kesätyöntekijöitä taukoseuraksi tai tehnyt etätöitä, muun muassa jo hyväksi todetulla YKIn kiltahuoneella. Tätä tekstiä kirjoittaessani työpisteenä ei taaskaan ole toimisto vaan keskustakampus, mutta vannon viimeisen postaukseni sisältävän viimein oikean työpisteeni esittelyn!  

Heinäkuun aikana etätyöpäiviä on kertynyt alkukesää enemmän toimiston ollessa muutenkin tyhjillään, mutta yleisesti omassa tiimissäni on ollut käytössä malli, jossa etätöitä voi tehdä keskimäärin parina päivänä viikossa ilmoittamalla tiimin yhteiseen tehtäväjakotiedostoon, milloin mistäkin on tavoitettavissa. Olen itse pitänyt mallista, sillä se on tarjonnut vapautta ja joustavuutta etätyöpäivien käyttämiseen kannustaen samalla siihen, että tiimi kohtaisi myös toimistolla. Valmetilla etätyökäytänteet vaihtelevat muiden kesätyöntekijöiden kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella paljonkin tiimien välillä, mutta lähtökohtaisesti etätyöt ovat olleet mahdollisia muillekin kesätyöntekijöille ja moni onkin hyödyntänyt niitä työskennellen välillä esimerkiksi mökiltä käsin. Joustavuutta töihin on tarjonnut myös liukuva työaika, mikä itselleni aina hieman tai vähän enemmän myöhässä liikkuvalle ihmiselle on ollut mukava aamun kiireen lievittäjä. Ei ole tarvinnut stressata onko töissä seitsemältä vai yhdeksältä, vaikka toisaalta ei ole tarvinnut stressata muutenkaan kesästä (ja kesätöistä) nauttiessa. Toivottavasti teillä on sama fiilis omasta kesästänne! 

Saana 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *