Hyvät hyssykät, vierähtipäs se kuukausi nopeasti. Taas on aika kesätyöblogin, ja tällä kertaa kertoilen hieman tarkemmin omista työtehtävistäni tehtaalla.
Metsä Group työllistää suuren määrän kesätyöntekijöitä tehtailleen ja toimipisteilleen ympäri Suomen. Työtehtäviä on laidasta laitaan, ”haalarihommista” toimistolle ja henkilöstötehtäviin. Meikäläisen palettia ovat nuo ensimmäiset, niin sanotut haalarihommat, eli tuotannon työtehtävät.
Tehdashan käy lähtökohtaisesti 24/7, joten valvomoiden täytyy olla miehitettynä ja valmiina toimimaan kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä. Tästä johtuen ainakin Rauman tehtaalla työajat ovat 12-tuntisia päiviä, pari aamua, välivapaa, ja pari iltaa, joiden jälkeen seuraa pitempi vapaajakso. Kaksitoistatuntiset vuorot ovat minun mieleeni, koska työtä kerkeää tekemään ”vähemmillä päivillä” tarvittavan määrän, verrattuna esimerkiksi 8-tuntisiin vuoroihin. Työrupeaman jälkeen kerkeää sitten huokaisemaan kunnolla, ja vaikka käymään kotikotona hieman kauempanakin.
Mutta mitäs siellä tehtaalla oikeasti tehdään? Se riippuu suuresti päivästä, kellonajasta ja työtehtävästä. Väittäisin että suuri osa tuotannon kesätöistä tehtailla koostuu pitkälti kenttäkierroksista, näytteenotosta, häiriötilanteiden setvimisestä ja tehtäväkohtaisista omista hommista. Meikäläisellä talteenotossa on näitä kaikkia.
Päivä alkaa yleensä kenttäkierroksella ja näytteiden keräilemisellä. Välillä näytteitä on enemmän, useampikin korillinen erilaisia näytepurkkeja, välillä riittää yksi purkillinen. Näytteenotto on hommana varsin helppoa, suurin haaste on muistaa mistä ihmeestä mikäkin näyte piti ottaa. Vanhemmilta operaattoreilta voi onneksi kysyä.
Kenttäkierrokset itsessään ovat työn ytimessä, käydään käppäilemässä oman osaston reviirillä ja havainnoidaan poikkeavuuksia ja ongelmia kuin Dead Signalissa konsanaan. Aina välillä on hyvä käydä tarkistamassa, ettei missään ole suuria vuotoja tai rikkoutuneita kuljettimia. Tehdas on kuitenkin kovalla kulutuksella ja suunniteltu korjattavaksi, joten aina välillä jotain pientä löytyy. Sitä voidaan sitten ihmetellä muiden vuorolaisten ja insinöörien kanssa. Häiriötilanteet ovat kuitenkin aika harvinaisia, ja kesätyöntekijän homma on lähinnä hoksata niihin viittaavia poikkeavuuksia. Kokeneemmat ottavat silloin ohjat ja setvivät tilanteen, mikäli kesätyöntekijälle sitä ei ole koulutettu. Ja vaikka olisikin.
Sitten on näitä omia hommia. Meikäläiselle talteenotossa niitä on siunautunut huomattavankin paljon. On erilaisten säiliöiden täyttämistä esimerkiksi fosfaattiliuoksella tai suolalla, polttolipeäruiskujen ja erilaisten ilma-aukkojen puhtaanapitoa kattilan kyljissä, ja sulakourujen aukomista kattilan alla, liuottajan päällä. Hommat ovat ehkä sularännejä lukuun ottamatta varsin helppoja ja yksinkertaisia, ei tarvitse juurikaan käyttää voimaa tai tehdä taikatemppuja. Sularänneillä joutuu hieman miettimään ja käyttämään edellisen blogitekstin mukaista suojapukua, mutta rännien auki kräägääminen on tekniikkalaji, jonka oppii varsin nopeasti, ja vaikka suojapuvussa tuleekin hiki, mieluummin otan iholleni hikeä kuin viherlivettä liuottajasta.
Vanha totuushan on se, että jos käynnissäpitäjät eli operaattorit istuvat valvomossa jalat pöydällä, kaikki on hyvin. Näin voidaan sanoa myös Metsän operaattoreista. Väki on varsin ahkeraa, ja selvittää häiriötilanteet niiden ilmestyessä. Ei ole mitään järkeä sinkoilla ympäriinsä kellon ympäri, jos mitään selvitettävää tai hoidettavaa ei ole. Silloin ehtii istumaan valvomossa, juomaan kupillisen kahvia ja vaikkapa syventymään prosessin saloihin valvomon näyttöjen avulla. Ainakin meiltä löytyy useampia järjestelmänäyttöjä, joiden avulla prosessia voi seurata kesätyöntekijäkin mukavan graafisessa muodossa yksittäinen virtausmittari ja venttiili kerrallaan. On hienoa huomata, että yliopiston kurssien sisältöä pystyy soveltamaan töissäkin, ja saamaan tolkkua muuten pelottavan näköisistä operointinäytöistä.
Eli ei se meikäläisenkään homma mitään rehkimistä ole, vaikka siltä saattaa tekstin perusteella vaikuttaa. Kaikki tehdään rauhallisesti ja harkitusti hyvien turvallisuuskäytänteiden mukaisesti, joten käytännössä ikinä ei ole kiire eikä tarvitse urheilla. Välillä voi ehtiä vaikka ikuistamaan aamun sarastuksen soodakattilan katolta 16. kerroksesta. Aikaa jää tarvittavia määriä kahvin ja eväiden nauttimiseen, ja useimmiten kerkeää levähtämäänkin työtehtävien välissä niin, että työvuoron jälkeen jaksaa käydä vaikka puntilla ja saunassa tehtaalla. Meiltä löytyy tilat niihinkin.
Seuraava teksti onkin jo viimeinen, onpas kesä mennyt nopeasti. Siinä varmaan kertoilen hauskoja sattumuksia, tulevaisuudensuunnitelmia tai jotain, en ole vielä ihan varmaksi päättänyt. Tulee olemaan hyvä setti, stay tuned!