Hejsan!
Niin se kesäkin lopulta loppuu (allekirjoittanut laittaa nykyään työmatkalle penkinlämmittimen päälle), ja viileät syksyn tuulahdukset jaksavat muistuttaa, että opinnot alkavat jo jossain siellä etelässä. Perinteinen (ja rakentavin) tapa hoitaa opinnot on suhteessa 6 viikkoa periodia = 4 viikkoa prokrastinaatiota + 2 viikkoa raivolukemista. Ensimmäinen kouluviikko meneekin helposti vielä töissä, ja sen jälkeen raaskii vielä hetken jopa lomailla. Syksylle onkin tiedossa ulkomaanreissua, hyvän ystävän Lappihäät ja kummitytön syntymä. Odotan siis innolla syksyä! Mahtavia asioita tulossa.
Olen useamman vuoden haaveillut siitä, että pääsisi työskentelemään tuulivoiman parissa. Jokin niissä pyörivissä myllyissä viehättää. Nyt kesän ajan Arenso Oy:llä alaan tutustuneena ja siihen liittyvää ylläpidon organisointia seuranneena syntyi päätös, että haluan maisteriopintoni keskittyvän energiatekniikkaan enemmän sähköistymisen näkökulmasta. Suoritankin maisteriopintoni energiamurroksen DI-ohjelmassa.
Raahen hallilla on elokuun alku ollut rauhallista. Siivoiltiin ja järjesteltiin hallia ja päivittelin varaosien tietoja ja kuvia ylläpitöjärjestelmään. Puistoista saatiin taas uutta dronekuvausmateriaalia siipien kunnosta, ja pääsin jatkamaan samaa hommaa mitä tein toukokuussa, eli arvioimaan siipien huoltotarvetta. Loin samalla Excel-pohjan Suomen Hyötytuulen puistojen siipihuoltoaikataulutukseen vuodelle 2026 ja hieman alustavasti niitä sinne myös ajoitin. Pääsin myös tekemään Raahen hallille pelastautumissuunnitelman, ja viime viikon muiden töiden lomassa olen etsinyt uusimmat versiot hallista löytyvien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteista. Hommat jatkuvat vielä tämän viikon, ja tarkoitus olisi saada vielä aloitetut hommat valmiiksi ennen töiden loppumista.
Viime blogissa mainitsin loppukesän haaveeksi käydä turbiinissa vierailulla. Olin kesänmittaan siitä asentajille puhunut ja lopulta saatiin järjestettyä perjantain ratoksi vierailu Nikkarinkaartoon, noin 137m korkeaan Vestaksen voimalaan. Minulla ei ole GWO -koulutusta (tarkoitettu korkealla työskentelyyn), joten tarvitsin kaksi asentajaa saattajaksi. Testailtiin valjaat ja käytiin turbiinin juurella läpi turvallisuusasiat ja valjaiden käyttö. Sitten mentiin huoltohissillä naselliin. Hissimatka oli vierailun ainoa hetki, kun meinasi vähän korkeus huippaa, kun näin hissin ikkunasta tornin pohjalle. Äkkiä katse takaisin eteenpäin ja matka jatkui. Naselliin mentiin vielä parit tikkaat, ja sitten päästiin ihastelemaan generaattoria ja vaihteistoa. Kattoluukusta kiivettiin käymään katolla, ja maisemat oli upeat. Silloin samalla realisoitui kuinka valtavat noiden myllyjen siivet on. Lopuksi kiivettiin vielä nasellin napaan, joka oli sellainen hoploppi, sillä jonkin matkaa piti ryömiä ylös ja sen jälkeen liukua ”liukumäkeä” alas kunnes päästiin kurkkaamaan siipien sisälle. Kaiken kaikkiaan kesän päätteeksi oli mahtavaa päästä sisältä tutustumaan laitteisiin, joiden parissa oli toimistosta käsin työskennellyt koko kesän.
Kesätöistä on jäänyt ainakin käteen, että omaan oppimiskykyyn kannattaa luottaa. En varmaan ole ainoa, jota ennen kesätöiden alkua on jännittänyt, että osaako tarpeeksi. Kesän aikana olen oppinut, että projektin alkaessa, varsinkin sen ollessa laaja, se ettei heti tiedä miten sen saa
tehtyä maaliin tai aloitettua, ei ole tavatonta taikka ongelma. Olen oppinut, että apua kannattaa kysyä, ja tekemällä omatoimista tiedonhankintaa asiat selkeytyvät ja oppii paljon töiden kannalta oleellista. Esimerkiksi Excelin hyödyntäminen on ollut koulun laskentatöihin nähden erilaista, ja nyt on senkin käyttämisen suhteen paljon enemmän osaamista ja itsevarmuutta. Kaiken kaikkiaan tämä kesä on ollut todella antoisa ja työkaverit huippuja. Kokemus on antanut vahvistusta siitä, että tämä on se oma ala.
Lopulta kesän kirjacounteriksi tulee 12. Työmatkoja varten aloitettu äänikirjojen kuunteluharrastus tulee jatkumaan myös syksyllä. Kiitos lukijoille! Kohta nähdäänkin sitten Tampereella!
Heippa!