Moro jälleen! Kesän hommat alkavat olla jo ehtoopuolella, hommia on saanut painaa laidasta laitaan ja vieläpä tosissaan muttei kuitenkaan vakavissaan. Opintojen jatkuminen on jo kulman takana, mutta katsotaan ensin tämä minun osaltani viimeinen blogikirjoitus mallia 2025 paisuntalietteestä ja muusta tajunnanvirrasta. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen!
Miksi täällä vaahtoaa niin kovasti?
Vesihuollon prosessien kurssilla mainittiin, että tiettyjen mikrobien runsas määrä voi aiheuttaa vaahtoamista ilmastuksessa. Aiheeseen lisää paneuduttuani ehdotin aktiivilietteen mikroskopointia, joka päädyttiin tilaamaan. Tuloksena oli, että aktiivilietteen valtalajeiksi todettiin Nocardia spp. sekä M. parvicella. Nämä kaverit muodostavat rihmoja sekä aiheuttavat paisuntalietettä.
Rihmat estävät normaalin flokkien laskeutumisen ja aiheuttavat niille hapenpuutetta. Tuloksena on limainen ja sitkeä ruskea vaahto, jonka mukana kiintoainetta ja fosforia pääsee karkaamaan jälkiselkeyttämöstä, ei kiva. Ilmastuksessa kupliva vaahto sotkee myös paikat ja haittaa putsarilla toimimista.
Mistä kehnot vieraat ovat päätyneet meille kylään?
Syitä on useita ja on mahdotonta sanoa, että johtuuko paisuntaliete yhdestä tietystä tällistä vai onko kyseessä jonkinlaista yhteisvaikutusta. Esimerkiksi jäteveden ravinteiden epätasapaino, matala F/M-suhde, erityiskuormittajat, tulevan jäteveden suuri rasvapitoisuus ja matala liuennut happi voivat aiheuttaa rihmabakteerien räjähdysmäistä kasvua. Mikroskopoinnissa havaittiin myös runsaasti kuoriameeboita, jotka kestävät hyvin myrkkyjä. Kuoriameebojen runsas määrä voi siis kieliä jonkinlaisesta myrkkytällistä.
Tulevan jäteveden laatuun on vaikeaa vaikuttaa. Jäteveden tasalaatuisuus on avainasemassa prosessin biologian kannalta. Tasalaatuisuutta edistää teollisuusjätevesisopimukset, jotka tekevät yhteiset pelisäännöt selväksi yrityksille. Prosessia haittaavat myös jätevesiverkostoon päätyvät hule- ja vuotovedet, jotka laimentavat jätevettä. Tästä päästään suoraan matalaan F/M-suhteeseen: hulevesi-jätevesi-cocktailin BOD7 on pienempi kuin ”puhtaan” jäteveden, jolloin prosessin pienillä ystävillä on yksinkertaisesti nälkä ja niiden työt (typenpoisto) jää tekemättä. Ymmärtäähän sen, itsellänikin sykkisi otsasuoni kovasti, jos koko ajan olisi nälkä… Hule- ja vuotovesiongelmaan liittyen loin hankesuunnitelman ja kustannusarvion, joista mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Kyseessä on siis Ympäristöministeriön Ahti-ohjelma teemalla haitta-aineet hallintaan ja hakukokonaisuutena ”Hule- ja vuotovesien aiheuttamat kustannusvaikutukset”. Syksyllä nähdään, että mitä mieltä ELY oli suunnitelmasta! Palataanpa takaisin sivuraiteilta…
Mitä vieraiden häätäminen vaatii?
TLDR: Hanki tietoa, laske ja suunnittele, ota jakari käteen
Häätäminen vaatii tiedonhankintaa, laskentaa, juurisyiden selvitystä ja lopulta temppujen tekemistä prosessissa. Valtamerilaivaa on paha lähteä kääntämään summanmutikassa.
Ilmastuksen ensimmäinen lohko viidestä lohkosta muutettiin anaerobiseksi ja seuraava anoksiseksi, joka on normaalisti aerobinen. Palautuslietekierto oli mahdollista vetää pintavetona palautuslietepumpulta toiseen lohkoon ja nitraattikierto hoidettiin uppopumpulla vitoslohkosta kakkoslohkoon, jotta denitrifikaatio saataisiin toimimaan poikkeusoloissa. Ennen tätä temppua oli laskettava ilmastuskapasiteetin riittäminen poikkeusoloissa. Lähtötietoja laskuihin sai penkoa laitoksen rakennuspiirroksista, virallisista näytetuloksista sekä omista mittauksista ja antureista. Lopulta pääsin toteamaan, että ilma piisaa BOD:in ja ammoniumin hapettamiseen poikkeusoloissa. Poikkeusoloissa toimiminen tarkoittaa tässä tapauksessa prosessin tiettyjen osien ajamista käsikäytöllä automaattikäytön sijaan, jolloin pitää olla todella kärryillä siitä mitä tekee.
Lieteikää voidaan lyhentää ylijäämälietteenpoistoa lisäämällä. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että typenpoisto voi häiriintyä, kun MLSS laskee ja tulevassa jätevedessä onkin enemmän käsiteltävää ainesta. Lisäksi rihmat pääsevät osittain takaisin prosessiin lietekuivaimen rejektiveden mukana. Jälkiselkkarin ja ilmastuksen välillä toimiva mammuttipumppu otettiin pois käytöstä, jotta rihmat eivät kierrä prosessissa. Mammutti imaisee siis muutaman sekunnin ajan pintalauttaa pois selkkarista jokaisella laahan kierroksella. Hypokloriittia kävin juuri kippaamassa prosessiin, jotta muut vähäisemmät rihmabakteerit häviäisivät. Ajatuksena tässä on, että kloori polttaisi vain rihmabakteerien rihmat ja ei tappaisi liikaa hyviä pieniä ystäviä. Pahaa teki joka tapauksessa… Tässä tapauksessa kloori prosessin biologialle on kuin apteekin antibiootti eli se tappaa pahaa mutta myös hyvää. Kaksiteräisten miekkojen ja parhaiden kompromissien kanssa tasapainoilu on tullutkin hyvin tutuksi tässä saagassa. M. parvicellan pään menoksi voidaan myös annostella saostuskemikaalia, mutta katsotaan nyt ensin purisiko jo tehdyt muutokset.
Huh, paljon on siis tullut tehtyä ja kaikkea ei tähän eepokseen saa edes mahtumaan. Mitäs sitten seuraavaksi? No aika näyttää, että miten vaahdolle käy. Seuraavaksi agendassa olisi uuden suodatustekniikan pilotointia vedenottamolla. Siitä ei tule tekstiä mutta kiltahuoneella voidaan höpötellä aiheesta kahvin äärellä. Näytteenottosuunnitelma, suodatinyksikön mitoitus ja karkea piirros laitteistosta ovat nyt valmiina, seuraavaksi pitäisi saada pönttö kasattua. Kiitos tässä vaiheessa lukijoille, nauttikaahan vielä hetki kesätöistä/lomasta ennen arkeen palaamista!