Moi taas! Sadekausi on saavuttanut Suomen parhaan kesäkaupungin ja nyt onkin täydellinen aika muistella kulunutta kesää, lämpimiä päiviä ja hikisiä työtunteja Metsällä. Ikimuistoinen Rauma-kesä alkaa tulla pikkuhiljaa päätökseensä ja nyt aiommekin hieman koota, mitä kaikkea on tullut koettua ja opittua täällä. Nauttikaa!
Kuten hyvät tarinankertojat kautta aikain, aloitetaan siitä mistä kaikki alkoi: ajatuksesta, että voisiko Raumalla oikeasti viettää kesän? Istuimme tapamme mukaan Ykitilan oransseilla tuoleilla jutellen matematiikasta ja fysiikasta, kun Ykin kuumalle linjalle tipahti ilmoittautumislinkki UraXQ:lle. Leikittelimme ajatuksella elää kesä Raumalla, kaukana kavereistamme ja tehdä töitä duunarina. Yhtäkkiä ajatus alkoi kuitenkin houkuttelemaan. Mitä jos sittenkin olisimme kesän Raumalla…
Tuttu excu-tunnelma helli hermoja, kun ajatus itsensä esittelemisestä kymmenille yrityksille sai hikikarpalot valumaan otsalta. Emme tienneet, mitä odottaa mutta sen tiesimme, että täältä ei lähdetä tyhjin käsin. Viikko messuista, löysimme itsemme taas Rauman syleilystä, tällä kertaa keskellä Metsää. Haastattelupäivä oli pitkä ja intensiivinen, mutta onneksi odotus palkittiin, ja seuraavana päivänä puhelimeen pirahti iloinen soitto: tervetuloa Metsälle.
Nyt voidaankin sitten palata tähän päivään. Aikaisemmissa teksteissä olemme kertoneet paljolti työn käytännön puolesta, mutta nyt on aika hieman avata, miten kesä on sujunut ja millainen kokemus tämä on kaiken kaikkiaan ollut. Työnhakuprosessin onnistuminen antoi heti alussa positiivisen potkun töiden alkuun ja odotimme innolla, mitä tuleman pitää. Emme olleet aikaisemmin työskennelleet yövuoroissa, joten kolmivuorotyön aloittaminen hieman jännitti. Työrytmiin tottui kuitenkin nopeasti. Kuuden päivän työviikko ei ollut ollenkaan niin paha kuin olisi voinut ajatella ja neljän päivän vapaajakso tuntui aivan lomailulta. Kesän edetessä ja työn rutinoituessa vuorotyö alkoi kuitenkin vaatia veronsa. Lomapäivät menivät kutakuinkin aina samalla rutiinilla: ensimmäiset kaksi päivää maattiin koomassa kotona, kolmantena päivänä mentiin kauppaan ja tehtiin jotain mukavaa, ja neljäntenä päivänä rentouduttiin ja alettiin taas kerätä voimia työviikon aloittamiseen. Työviikon toistuva kaavallisuus sai viikot vierimään vauhdilla ja onkin outoa ajatella, että kesä Raumalla on pian ohi.
Rankkuudestaan huolimatta työ Metsällä on antanut paljon. Vaikka työnkuva ei täysin vastannut omaa alaamme, on siitä saanut silti rutkasti hyödyllistä kokemusta. Olemme saaneet hyvän yleiskatsauksen siihen, miten tällaiset isot tuotantoprosessit toimivat ja mitä asioita niissä pitää ottaa huomioon. Myös erilaiset tietokoneohjelmat ovat tulleet tutuiksi ja opettaneet paljon automaation käytöstä tuotannossa. Työnkuva on ollut monipuolinen ja paljon on saanut tehdä, vaikka iso osa työstä etenkin lajittelutiimissä onkin paljolti istumista ja valvomista. Vaikka työ oli alkujaan täysin vierasta ja monia uusia asioita piti opetella, sujui siihen orientoituminen yllättävän mutkattomasti, sillä apu oli aina saatavilla. Perehdytys oli hyvä ja antoi varmuuden tuleviin työtehtäviin, ja vaikka jokin asia olisikin unohtunut, ei töissä tarvinnut sählätä yksin, sillä tiimi oli aina tukena. Työyhteisön henki oli huomioonottava ja ystävällinen eikä virheistä koskaan tuomittu.
Kuten jo aiemmin tuli todettua, kesä on todellakin vilahtanut silmissä. Uusi kaupunki, uusi työ ja uusi tilanne yhdessä tuottivat erityislaatuisen kesän, jollaista emme olisi edes pystyneet kuvittelemaan. Työ Metsällä antoi uudenlaista näkökulmaa omaan elämään ja tulevaan uramaailmaan. Millaista osaamista tulisi vielä kartuttaa ja minkälaisia kokemuksia tulisi vielä kerryttää. Kokonaisuudessaan kesä on ollut yhtä hyppyä tuntemattomaan, joka auttoi löytämään myös uutta arvostusta jo oleville asioille. Työ osaltaan esitteli uusille tuttaville, jotka omalla tavallaan ovat rikastuttaneet kesää entisestään. Vaikkakin aikaa tuli vietettyä Raumalla ja paikat alkoivat jo tulla tutuiksi, jäi kaupunkiin vielä paljon nähtävää ja koettavaa. Esimerkiksi emme käyneet kertaakaan meressä uimassa, vaikka tarkoitus kyllä oli… Mielestämme kesä on tehnyt sen minkä sen oli tarkoituskin. On mukava palata takaisin Tampereelle laukku täynnä kokemusta ja uudelleen löydettyä intoa opintoihin.
Terkuin Helmi ja Roni