Raportteja, räjähdysrajoja ja rakkautta Valmetilla

Pirteää kesätapon jälkeistä torstaita kaikille,

Toivottavasti univelat on kuitattu ja kesäinen arki maistuu vielä ennen uuden kouluvuoden alkua!

Viime kirjoituksen jälkeen kesän työtehtävät ovat siirtyneet vuoron perään to do -listalta eteenpäin  ja uhkaavasti alkaa näyttää siltä, että töitä on todella tullut tehtyä. Edellisellä kerralla esittelemieni PowerPoint-piirtelyiden ohella Excel sekä POP ovat laulaneet ja suoltaneet ulos jos jonkinmoisia raportteja. Tällä kertaa luvassa onkin kesän yleisten Valmet-fiilisten ohella näihin raportteihin liittyvien työtehtävieni esittely.

Kerrottakoon ensin lähemmin ykiläiseen opintoalaan liittyneestä tehtävästä, joka oli väkevien hajukaasujen räjähdysriskin arviointiin tarkoitetun työkalun rakentaminen. Räjähdysriskin arvioinnin perusteena olivat hajukaasujen sisältämien kaasujen ylemmät ja alemmat räjähdysrajat sekä niiden seoksen happipitoisuus. Ylempi ja alempi räjähdysraja ovat kaasun (tai kaasuseoksen) esimerkiksi ilmaan sekoitettuna määritetty suurin ja pienin pitoisuus, jossa kaasu voi räjähtää, ja niiden väliin joutuessaan kaasun räjähdysriski on korkea. Koska hallitsemattomat ja odottamattomat räjähdykset ovat yleisesti ikäviä, pyritään kaasut pitämään räjähdysrajojensa ulkopuolella. Tämä toteutetaan säätelemällä kaasuun sekoittuneen ilman tai tarkemmin hapen määrää. Väkevien hajukaasujen tapauksessa hapen määrä on pidettävä tarpeeksi alhaisena, jotta kaasuseos ei laimene liikaa ja siirry räjähdysrajojensa sisäpuolelle. Laimeiden hajukaasujen kohdalla tilanne on puolestaan päinvastainen, kaasuseos on pidettävä riittävän laimeana, jotta se ei väkevöityessään siirry räjähtävälle alueelle.

Edellä esitettyjen lähtökohtien perusteella räjähdysriskin arviointi kuulostaa melko yksinkertaiselta prosessilta, mutta tarkastellessamme nimenomaan väkeviä hajukaasuja ja täten ylempiä räjähdysrajoja ongelmaksi muodostui se, että monet käytettävissä olevat tiedot ja laskennalliset arviointimenetelmät pätivät ainoastaan alemmille räjähdysrajoille. Excel-pohjalle yhdessä tiimimme R&D-insinöörimme kanssa toteutetun työkalun tekemiseen varatusta ajasta suurin osa kuluikin tiedonhaun parissa pohtiessamme parasta toteutustapaa tavoittelemallemme lopputulokselle. Loppujen lopuksi keksimme mielestämme toimivan arviointitavan, joka miellytti myös työkalua kaivanneita tiimiläisiä, joten pieni pään seinään hakkaaminen kannatti jälleen kerran.

Viimeisin työtehtäväni on sitten ollutkin hyppy kauemmas ympäristö- tai prosessitekniikasta, sillä hommanani on ollut kerätä ja koota tietoja tiimini aikaisempien toimitusprojektien toteutuneista kuluista. Koottuja ja toimitusprojektien koon mukaan jaoteltuja tietoja on sitten tarkoituksena hyödyntää projektien hinnoittelun helpottamiseen suunnitellun hinnoittelutyökalun luomisessa. Työkalun tavoitteena on, että myyntiprojektien alkuvaiheen karkean hinnoittelun pystyisi toteuttamaan nopeammin ja tarkemmin eri osa-alueille jaoteltuna käyttäen tehokkaammin apuna vertailutietoja vastaavista projekteista. Omalta osaltani tehtävä on tarkoittanut projektien talousraporttien läpikäymistä ja niistä tarvittavien tietojen lataamista Exceliin jatkokäyttöön sopivaksi pureskellussa muodossa. Koska projektien seurantaan on ollut – ja on – käytössä useita eri järjestelmiä ja tapoja, on tietojen läpikäyminen toisinaan ollut aikamoista salapoliisityötä selvittäessä, mistä erot eri järjestelmien tiedoissa johtuvat ja miten ihmiset ovat jaotelleet työtuntejaan tehtävien välille. Homma ei tule valmistumaan oman kesätyörupeamani aikana, mutta on ollut mukavaa kokea edistävänsä tiimille tärkeää projektia omalta osaltani. Seuraavalle tekijälle on myös toivottavasti tullut pedattua mahdollisimman hyvät lähtökohdat jatkaa tehtävää.

Kuten edellisenkin tekstini aikoihin, myös heinäkuun loppu kului etätöissä toimiston pysytellessä hiljaisena.  Palattuani elokuun alettua muiden työntekijöiden mukana Lentokentänkadulle on ollut mukavaa saada jälleen ruokaseuraa ja viimein kykenen esittelemään teille oman työpisteeni! Pisteeni sijaitsee pienen moduulimme perällä ja piilottaa minut hyvin työpöytiä erottavien korkeiden väliseinien taakse. Oma rauha on työskentelyn kannalta erinomainen työpisteen ominaisuus, mutta top 3 suosikkiasiaani pisteellä ovat kuitenkin selkeällä ylivoimalla: toimiston etuoven suurten lasi-ikkunoiden taivasnäkymä, pääsisäänkäynnin luiska ihmisbongailuun sekä pisteen ainokainen koriste, väliseinän reunalla keikkuva keilaturnauksen 3. sijan palkinto. Muita kärkisijoista kisanneita, kunniamaininnan arvoisia asioita ovat moduulin katossa vuoden ympäri roikkuvat valkoiset paperitähdet sekä ”Minä keskityn” -hattu, joka on kuuleman mukaan syntynyt viime vuoden pikkujoulujen askartelutuokion tuloksena.

Omistaessani ensimmäistä kertaa kiinteän työpisteen on sen koristelutaidoissa vielä kehitettävää, ensi vuodelle täytyy kerätä työpaikkameemit valmiiksi.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen toimistokesäni on ollut monilta osin odotusteni mukainen. Aiemmin vuorotöitä tehneenä olen nauttinut säännöllisestä viikkorytmistä, joka kuitenkin on joustanut tarpeen mukaan ja mahdollistanut reissaamisen kesän aikana. Työtehtävien ollessa pääsääntöisesti suurempia kokonaisuuksia on niihin päässyt paneutumaan huolella ja prosessiteollisuuden toiminnasta on tullut opittua todella paljon verrattuna alkukesän lähtötasoon. Itse töiden ohella olen nauttinut tiimiin kuulumisesta ja siitä, että oman tiimin ohella myös muut Lentokentänkadun kesätyöläiset ovat tulleet kesän aikana tutuiksi. Kuten aiemminkin opiskeluaikojen kesätöissä, itselleni kesän arvokkaimpia oppeja ovat kuitenkin olleet uusien näkökulmien saaminen siihen, minkälaista työtä haluaisin ”isona” tehdä ja mitkä ovat omia vahvuuksiani työntekijänä. Kaiken kaikkiaan kokemukseni Valmetin harjoittelijana on ollut hyvä, ja voin itsekin monien muiden ykiläisten kokemusasiantuntijoiden ohella suositella Valmetia työpaikkana!

Viimeisellä viikolla ehdin vielä haastateltavaksi Valmetinkin puolesta, kehtaako tässä vaiheessa jo kutsua itseään työinfluensseriksi?

Tämän blogitekstin julkaisun aikaan vietän itse jo toiseksi viimeistä työpäivääni ja olen toivottavasti saanut pakattua tavarani vaihtoon lähtemistä varten. Trondheim kutsuu ja minä kiitän sekä itseni että Valmetin puolesta, että olette seuranneet kesätöitäni tänä vuonna. Pitäkää lippu korkealla loppukesän ja syksyn ajan, nähdään keväällä kiltahuoneella (tai ehkä Valmetilla töissä)!

– Saana

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *