Morjens! Aiemmassa tekstissä kerroin mitä täällä UPM:n Rauman tehtaalla tuotetaan, mutta nyt voisin keskittyä enemmän siihen mitä paperin jälkikäsittelyssä ja pituusleikkureilla tapahtuu. Tosiaan mun työpiste löytyy paperikone 1 perästä, toiselta kahdesta pituusleikkurista, pituusleikkuri 21:deltä.
Paperin tuotannossa pituusleikkureita edeltää paperikone, joka aluksi muodostaa pohjapaperin kuitumassasta, mutta sen lisäksi paperikone päällystää ja kuivaa paperin. Paperikoneelta paperi rullataan noin 9 metriä pitkän “raudan” ympärille, tämän “raakarullan” koosta kertoo sen massa, joka on jossain 40 tonnin yläpuolella. Jos kaikki on raakarullassa kunnossa, sen matka jatkuu superkalantereille, jossa paperia kuumennetaan ja puristetaan telojen välissä, jolloin paperi tasoittuu ja muuttuu kiiltävämmäksi. Jos taas raakarullassa on virheitä, kuten reikiä tai se on katkennut paperikoneella liian aikaisin, voidaan virheitä korjata välirullaimella, jossa voidaan muun muassa yhdistää kaksi vajaata rullaa yhdeksi kokonaiseksi. Superkalantereilta paperi eli “kiiltävät tapit” tulevat mun luo pituusleikkurille. Pituusleikkureiden toimintaan vaikuttaa siis aika monta muutakin laitetta, ja tämä on se mitä näen prosessista tavallisena työpäivänä.
Pituusleikkureilla sitten kiiltävistä tapeista leikataan pienempiä asiakasrullia, jotka voivat nekin painaa muutamia tonneja. Leikkausta tapahtuu siis pituus suunnassa, 3-11 asiakasrullaan, ja leveyssuunnassa yleensä 3 kertaa yhden kiiltävän tapin aikana, riippuen tappiin rullatun paperin määrästä. Leveyssuunnassa paperin katkaisua sanotaan “muutoksi”. Silloin leikkuri pysäytetään ja valmiit asiakasrullat otetaan koneesta ulos. Valmistuvien rullien koko ja määrä per muutto riippuu “trimmistä”, mikä on siis ohje leikkurin terille ja kiinnirullauksen asemille, missä niiden pitää sijaita leveyssuunnassa. Joskus samalla trimmillä leikataan parikin päivää putkeen ja taas toisinaan niitä pääsee tekemään uusiksi muutaman muuton välein.
Joitakin saattaa kiinnostaa millainen laite tämä pituusleikkuri onkaan. Paperin matka alkaa meidän laitteella aukirullauksesta, johon tappi eli paperikoneelta tullut rulla kiinnitetään. Koneen käydessä konerullaa pyöritetään auki ja paperi jatkaa matkaansa muutaman telan läpi leikkauspöydälle. Leikkauspöydällä paperi sitten leikataan ja paperiradan reunoilta poistetaan ylimääräinen osa pulpperiin (kohta selviää mikä se on). Leikatuista “arkeista” yleensä joka toinen menee ulkopuolen kiinnirullaukseen ja loput taas leikkurin sisäpuolen kiinnirullaukseen. Yleensä suurin osa aktiivisesta työstä tapahtuu juuri kiinnirullauksen ympärillä ja tehtävänjako yleensä jakautuu niin, että leikkurinhoitaja huolehtii pääsääntöisesti sisäpuolen asemista ja leikkurinavustaja huolehtii ulkopuolen asemista. Leikkurin alta löytyy vielä pulpperit, joissa tehdään käyttämättä jääneestä paperista uudelleen massaa, jota voidaan käyttää taas paperikoneella, ne toimivat aika pitkälti automaatiolla eikä ne vaadi paljoa aktiivista työtä.
Aiemmassa blogissa mainitsinkin, että olen oppinut paljon askartelua. Tällähän tarkoitan sitä, että pituusleikkureilla paperia taitellaan ja revitään tietyissä työvaiheissa aika paljon, mikä voikin tuoda mieleen peruskoulun kuvaamataidon tunnit, mutta nyt vaan paperilla on leveyttä 8 metriä ja pituutta kymmeniä kilometrejä. Paperin repiminen saattaa kuulostaa helpolta ja kyllähän se helposti repeää, mutta pitkästä suorasta ja hallitusta repäisystä alkaa saada vähän otetta nyt kahden kuukauden työn jälkeen. No mihinkäs tämä kaikki askartelu johtaa? Leikkurilla tehdään paljon erilaisia liitoksia eli “karveja”. Karveilla saatetaan liittää vaikka kesken ajon katkennut paperirata kiinni rulliin uudelleen, niin ettei leikkausta tarvitse aloittaa alusta, tai poistaa aiemmassa valmistuksen vaiheessa tullut reikä. Ehkäpä yksinkertaisin ja yleisin liitos on “tapin vaihto” eli kun konerulla on saatu leikattua asiakasrulliksi, vaihdetaan se uuteen. Yksinkertaisuudessaan vanha tappi leikataan irti vielä leikkurin läpi menevästä paperiradasta. Tällä paperiradalla vedetään sitten uuden tapin paperi leikkurin läpi, kunhan ensin vanha ja uusi paperi teipataan yhteen. Lisäksi liitoksesta leikataan ylimääräinen paperi pois, jottei se haittaa kiinnirullausta.
Paperin leikkaamiseen käsin käytetään melkein aina lusaa, mikä on puukkoa turvallisempi väline paperin leikkaamisessa. Lusa hiotaan puusta ja sillä saa revittyä rullasta tarkan määrän kerroksia ilman, että muut kerrokset vahingoittuvat. Ensimmäisen itse tehdyn lusan tekeminen ja sen esittely työkavereille oli vähän kuin riitti työyhteisöön.
Kun leikkuri saadaan ajoon, tekee kone ja automaatio itse leikkauksen ja rullauksen. Silloin on hyvä hetki hengähtää ja juoda vaikka kahvia tai vettä, iso suositus varsinkin vedelle, koska valvomon ulkopuolella on yleensä aika lämmin. Lisäksi rullat tarroitetaan ja niistä otetaan ajoittain näytteitä (lisää askartelua). Samaan aikaan kun valvotaan koneen toimintaa, suunnitellaan seuraavaa trimmiä ja jaetaan ne viereisen leikkurin kanssa. Joskus taas kesken leikkauksen paperi repeää leikkurissa, mikä tarkoittaa parin kymmenen minuutin hikoilua ja paperin siivoamista lattioilta ja koneesta, sekä paperin pujottamista leikkurin läpi eli “päänvientiä”.
Nyt kesätöitä alkaa olla vähemmän edessä kuin takana. Silti voin sanoa, että lähes joka päivä tulee jotain uutta eteen, josta voi oppia, mikä on aika siistiä ja pitää työn kiinnostavana. Ensi kertaan, muistakaa syödä paljon marjoja.
-Taneli