Moro taas! Hommia on painettu nyt toukokuun alusta ja onpahan ollut melkoisen makoisaa kyytiä. Päätukikohtina ovat olleet Rikun ja Raikun vedenottamot, joissa on päässyt tekemään hommia lattiasta kattoon (ja myös lattian alla, kirjaimellisesti). Mieltä on lämmittänyt myös 2-tahtibensan tuoksu taistellessa laitosten ympäristöä vallanneita horsmia vastaan. Kuvia on hieman naftisti tarjolla salassa pidettävän tiedon vuoksi, mutta koitan varmistaa, että mielessänsä lukija pääsee paraatipaikalle kärpäsenä kattoon!
Pääperehdyttäjänä minulla oli esihenkilön lisäksi huikea prosessinhoidon ammattilainen, jolta sai oppia ihan jäätävän määrän uutta asiaa. Tulevalla diplomi-insinöörillähän kiinnostaa erityisesti vastaukset kysymyksiin “miten” ja “miksi”, jopa enemmän kuin vastaus kysymykseen “mitä” ja näihin kysymyksiin sai kyllä aina vastauksen.
Vedellä lotraamisen lisäksi säännöllisiin työtehtäviin kuuluu laitoksilla mm. rauta-, mangaanipitoisuuksien määritys niin kaivovedestä kuin lähtevästä vedestä, natriumhypokloriitti- ja soodaliuoksen valmistus, UV-laitteiden, pH- ja sameusmittareiden huollot, pesut ja kalibroinnit, reagenssiaineiden ja standardiliuosten vaihto, vesialtaiden pesu ja kuntotarkastukset, pohjavesien pintojen mittaaminen sekä alihankkijoiden työn avustus ja valvonta. Hypokloriittiliuostahan käytetään siis veden hygienisoivana tekijänä ja sen vaikutus säilyy verkostossa, toisin kuin UV-laitteen hygienisoiva vaikutus. Hygienisoinnilla ja näytteenotolla taataan, että vesi täyttää laadukkaan talousveden kriteerit ja ettei vedessä ole ei-haluttuja pahanlaatuisia pieniä ystäviämme eli mikrobeja rellestämässä miten sattuu.
Myös yllättävät, nopeaa reagointia vaativat työt ovat osa arkea esimerkiksi verkoston putkirikon muodossa. Vuodothan eivät useasti näy heti maan pinnalla, ellei vettä tule todella reilusti. Valvontajärjestelmän kautta niihin pääsee käsiksi esimerkiksi veden yökulutusten kautta. Valvontajärjestelmän kautta tulee sms-ilmoituksia oikeille henkilöille, jotta vian pariin päästään mahdollisimman pian.
Yhden putkirikon aikana metsästettiin toimivia runkoventtiileitä verkostokartan ja metallipaljastimen kanssa erään uimarannan kupeessa. Tietenkin joku oli pysäköinyt juuri venttiilihatun päälle. Tilannehan ratkesi sillä, kun hain megafonin uimarannan infosta ja huhuilin auton omistajaa. Ei aamuisin aina osaa odottaa kaikkea mitä päivä tuo tullessaan. Joskus sitä on pipetti kädessä vesilaitoksella, toisena päivänä 300 kuutiometrin altaissa pesua tekemässä ja seuraavana käyttämässä paikkatiedon laitteistoa ja järjestelmiä (Leican laitteet, Trimble NIS, 3D-Win). Amanda kertoo omassa blogikirjoituksessaan tarkemmin paikkatietokäsittelijän tehtävistä. 🙂
Toinen erityisen mielenkiintoinen päivä oli, kun AFRY:n, entisen Pöyryn, asiantuntijan (YKI:n kasvatti!) kanssa ihmeteltiin vesitornin rakenteita kuntokartoituksen merkeissä. Alihankkijoiden kanssa töitä tehdessä tutustuu omaan alaan entistä paremmin ja syvällisemmin hieman toisesta näkökulmasta ja oppii todella paljon uutta. Suosittelen siis vahvasti suunsa avaamista työmaalla. 🙂
Itse vesilaitoksen prosessit ovat pitkälle automatisoituja. Tärkeä osa työtäni on valvoa ja hoitaa prosessia, huomata epäkohtia ja korjata ne. Dataa prosessista on tolkuton määrä, joten analyyttinen ja johdonmukainen työskentely on erittäin tärkeässä roolissa. Pitää osata kahlata läpi kuvaajaviidakosta poikkeavat trendit ja vetää johtopäätökset niistä! Pääsinpä kikkailemaan myös Excelin parissa: tein soodan riittävyyden laskurin, johon syötetään vakiotietojen lisäksi mitattu soodan pinnan taso, annostelu kuutioon vettä (vaihtelee reilusti) ja keskimääräinen kuukausittainen virtaama laitokselta verkostoon. Laskuri on tullutkin tarpeeseen, kun on arvioitu seuraavan soodatilauksen ajankohtaa ja soodan riittävyyttä. Simppeli laskuri, mutta eikös ne parhaat työkalut ole myös niitä helpoimpia käyttää?
Mitähän sitä vielä lopuksi sanoisi, kun työt KaVe:lla loppuu ensi kuussa ja opinnot jatkuvat, kyllähän täällä pidempäänkin viihtyisi. Ehkä sen, että työn mielekkyyteen on vaikuttanut myös lämmin vastaanotto taloon sekä se, että osa asioista on jo hyvinkin tuttuja opinnoista. Nyt sitä hankittua tietoa on päässyt soveltamaan ja jalostamaan käytännössä. Alusta asti on ollut olo, ettei ole mikään hälläväliä-kesähessu vaan ihan täysverinen työyhteisön jäsen! Paljon on opittu lisää vedestä, ympäristöstä, kemiasta, mikrobiologiasta, automaatiosta ja mittauksista. Sanoisin, että “uskaltaa tehdä, mutta uskaltaa myös kysyä apua, jos on epäselvää”-asenteella oman motivaation lisäksi pääsee todella pitkälle.
Tää on tosi jees.
Kiitos kaikille,
Juha