Tervehdys vaan itse kullekin vielä viimeisen kerran! Itsellä on nyt viimeinen kesätyöviikko Vaasassa meneillään, ennen kuin vedetään valtion vihreät viikoksi päälle ja sen jälkeen siirrytään takaisin koulun penkille. Kesä tuntuu menneen ohi todella äkkiä ja tämä viikko meneekin paketoidessa kesän hommia kasaan. Lomilla olleet työkaveritkin on palaillut kesälaitumilta ja hommat alkaa tiimin osalta pyörimään normaalisti.
Viimeiseen kuukauteen on mahtunut paljon kaikkea. Olen tänne kesän aikana kirjoitellut paljon ns. ”ylätason” asiaa siitä, mitä hankekehitys on. Tällä kertaa yritän päästä ihan ruohonjuuritasolle siitä miltä kesän tekemiset on näyttänyt.
Yksi keskeisimmistä osa-alueista merituuliprojektia on sähkönsiirto. Tuulipuistoa varten rakennetaan sähkönsiirtoyhteydet ensin merikaapelina mantereelle, ja rantautumispaikan läheisyyteen rakennettavalta sähköasemalta ilmajohtona kantaverkon liityntäpisteeseen. Ensimmäisessä kirjoituksessa kerroin siitä, miten ensimmäisellä työviikolla tuli käytyä Raahessa katselemassa sähköasemien paikkoja. Näiden kerättyjen paikkatietojen pohjalta on tullut paljon palaveerattua ja keskusteltua siitä, mitä paikkoja halutaan priorisoida, mitä esteitä tiettyihin vaihtoehtoin liittyy ja millaisia vuokrasopimuksia maanomistajille alueista tarjotaan. Keskustelujen pohjalta on sitten tullut valmisteltua materiaaleja maanomistajien suuntaan ja oltua yhteydessä alihankkijaan, jolta tilataan maa- ja kallioperän luotaukset alueilta.
Vastuulle on myös valunut muitakin YVS-selvityksiä. Merialueiden arkeologisesti arvokkaita kohteita ja mahdollisia räjähtämättömiä ammuksia alueella tulee selvittää. Koska merituulivoimahankkeiden luvituksesta ei ole Suomessa vielä ennalta määritettyjä raameja, yksinkertaisten tilausten tekemistä edelsi paljon kysymyksiä. Millä laajuudella työ tehdään? Tehdäänkö osa vasta myöhemmässä luvitusvaiheessa? Hyödynnetäänkö olemassa olevaa dataa vai odotetaanko uutta luotausdataa? Tulkitaanko töitä varten raakadataa vai raportoituja tuloksia? Kuka toimija on kykenevä tekemään tarvittavat työt ja millä aikataululla? Minkä laajuisille töille löytyy projektibudjeteista tilaa? Näitä sitten palloteltiin ja kysymyksiin haettiin vastauksia hankkeiden projektipäälliköiltä, projektien teknisiltä asiantuntijoilta, firman Ruotsin puolen hankkeista, YVA-konsultilta ja merialuetutkimusten ammattilaisilta ja lopulta päädyttiin lopputulokseen ja laitettiin tilaukset sisään. Tämänlainen uuden keksiminen, kun prosessia ei ole määritetty etukäteen on ollut kesän kantava teema ja ollut itselle todella opettavaista – pitää itse yrittää hahmottaa paras tapa tehdä asioita ja luottaa siihen.
Heinäkuun hiljaisiin päiviin on mahtunut myös excelin pyörittelyä. Olen viimeistellyt aiemmassa postauksessa mainittua hiilijalanjälkilaskennan lähtötietolistaa. Näitä lähtötietoja kerätessä on päässyt tutustumaan kaikenlaisiin asioihin betonin koostumuksesta sähkölinjojen rakentamiseen ja proomumallien polttoainekulutuksesta elektrolyysilaitoksen toimintaan merellä. Hankkeille tarkastellaan myös mahdollisuuksia vedyntuotantoon liittyen, ja olen kesän aikana päivitellyt merituulivoiman vedyntuotannon teknisiä kuvauksia YVA-selostusta varten. Näissä on päässyt tekemään laskuja oletetusta vuosituotannosta eri hankevaihtoehdoille ja päässyt tutustumaan elektrolyysi- ja meriveden puhdistusteknologioihin, joista on ollut hyötyä kandiakin kirjotellessa (joka on muuten edennyt yllättävän hyvin kesän aikana). Myös kilpailijatilanteen seuraaminen ja sen raportointi on ollut työpöydällä, joten hyvä kuva Suomen ja Euroopan offshore-kentästä on muodostunut.
Heinäkuullekin on mahtunut esiintymisharjoituksia, kun kävin Tankarin majakkasaarella (jos joku on kenties excubussissa lukenut ääneen merisäätä, niin saari voi olla tuttu) karikokouksessa, eli saaren ajankohtaisia asioita käsittelevässä kokouksessa, puhumassa merituulivoiman maisemavaikutuksista. Kokouksessa käsiteltiin muitakin asioita, kuten saaren uuden karitoimikunnan ja saarivoudin valitseminen seuraavalle vuodelle ja saaren historiaprojektin esittely. Omasta puheenvuorosta tehtiin lehtijuttukin – otsikko oli vähän uhkaava mutta sisältö hyvä. 😀
Omat kesäkuulumiset oli siinä. Blogin kirjoittelu on ollut mukavat tapa reflektoida mitä on kesän aikana tullut tehtyä, joten lähtekää itsekin kirjoittelemaan ensi kesänä, jos onni suosii kesätyöhaussa ?
-Tami