Heissulivei viimeistä kertaa kesätyöblogin merkeissä!
Aamut on viilentyny, syystakit kaivettu kaapista, sandaalit vaihtunu tennareihin ja syyskuu sen kuin lähestyy ripeetä tahtia. Kesä Espoossa on vierähtänyt hurjaa vauhtia, ja paluu Tampereelle lähestyy nopeammin kuin uskoisikaan.
Kesän työpäiviin on tuonut vaihtelua etätyöpäivät kotipöydän ääressä toimistoarjen keskellä. Kotona työskennellessä on voinut lounastauolla käydä pulahtamassa meressä ja nauttia lounasta ulkona. Ensimmäistä kertaa heinäkuussa pääsin nauttimaan myös palkallisesta viikon kesälomasta! Pidempiä lomia tulevaisuudessa odotellessa.
Kesän vaihtuessa syksyyn asiantuntijahommissa se on näkynyt deadlinejen lähestymisenä, uusien projektien alkamisena ja kalenterin täyttymisenä. Loppukesästä olen päässyt mukaan vielä uusiin mielenkiintoisiin projekteihin, joiden parissa hommat jatkuvat myös syksyllä.
Kesän aikana työpöydälle on mahtunut monenlaisia tehtäviä. Olen päässyt mukaan esimerkiksi erilaisiin tiehankkeisiin ja oppinut ihan valtavasti siitä, mitä kaikkea teiden ja muun infran suunnitteluun ja rakentamiseen oikeastaan liittyy. Lisäksi olen päässyt tutustumaan tunneleiden turvallisuuteen. Vielä edelleen tuntuu, että rakentamisen termeissä on yhtä hukassa kuin alkuvuodesta, mutta oppeja silti tarttunut matkalta mukaan. Paalulaatta kannatta infra-alalle pyrkivien laittaa korvan taakse.
Kesästä on tehnyt ihan huikean oma tiimi ja työkaverit! Maanantain pullavuorojen herkut on maistunut ja kahvitauoilla naurua on riittänyt. Neljän kuukauden aikana olen muun muassa päässyt lounastamaan toimitusjohtajan kanssa ja kahvittelemaan toimitusjohtajan sijaisen kanssa. Kesään on mahtunut myös muutoksia, kun olen saanut uuden esihenkilön ja uusia työkavereita.
Jos jotain tästä kesästä on jäänyt erityisesti käteen, niin ainakin lisää uskoa omaan oppimiseen ja omiin taitoihin. Omalle osaamiselle sokaistuu helposti ja samalla sitä tulee myös epäiltyä ihan turhaan. Erilaisten tehtävien kautta olen kuitenkin päässyt huomaamaan, kuinka paljon koulun penkiltä ja järjestöhommista on oikeasti tarttunut tietoa ja osaamista mukaan. Vielä hienompaa on ollut päästä hyödyntämään näitä taitoja oikeissa projekteissa. Samalla on huomannut, ettei kaikkea tarvitse todellakaan osata valmiiksi, vaan iso osa asiantuntijatyöstä on myös uuden oppimista.
Vikana haluan vielä vähän suositella konsultin hommia. Paljon kuulee puhetta siitä, kuinka konsultin työ vie elämän mennessään eikä aikaa ole muulle kuin työnteolle. Näiden kahdeksan kuukauden jälkeen voin sanoa, että oma kokemukseni Sitowisellä on ollut aivan toinen.
Harjoittelijan roolissa olen päässyt avustamaan asiantuntijoita, seuraamaan heidän työskentelyään ja oppimaan ihan valtavasti uutta. Suuria vastuita ei ole kaadettu niskaan saavikaupalla, vaan ennemminkin minua on kannustettu tarttumaan uusiin haasteisiin, ja apua on saanut aina kysymällä. Päivät eivät myöskään ole venyneet iltaan asti, vaan töiden rinnalla on jäänyt hyvin aikaa omalle elämälle. Projektiluontoinen työ tuo lisäksi kivasti vaihtelua, sillä saman työpäivän aikana työpöydällä saattaa olla useampikin projekti. Työtehtävien vaihtelu saa päivät kulumaan nopeasti.
Haluan myös kannustaa kaikkia lähtemään rohkeasti töiden perässä toiselle paikkakunnalle. Oli se sitten Espoo, Rauma tai Kuopio, uudessa kaupungissa pääsee näkemään ja kokemaan paljon uutta, eikä aika varmasti käy tylsäksi. Itselle kesä Espoossa ja Helsingissä on ollut kokemus, jota en vaihtaisi pois.
Ja kun kerran viimeistä kesätyöblogia kirjoitellaan, niin pakko mainostaa Sitowiseä vielä vähäsen. En voi kuin suositella Sitowiseä työpaikkana! Jos yritys jäi kiinnostamaan kannattaa kurkata minkälaisia harkkapaikkoja voisi olla tarjolla jo syksyllä! Mua voi aina myös syskyllä törmätessä nykästä hihasta, niin voin kertoa lisää omista työtehtävistä ja yrityksestä.
Siinä taisi olla tämän kesän tarinat. Seuraavaksi suunta takaisin Tampereelle opintojen pariin. Kiitos Espoo, kesä ja kaikki työkaverit näistä kuukausista! 💚