Heipparallaa taas, tässä julkaisussa aion kertoa mitä kaikkea olen päässyt tekemään jo tässä kahden kuukauden aikana geoympäristötekniikan parissa Rambollilla! Ekat kaksi kuukautta meni ihan hujauksessa. Mun työnimike on siis harjoittelija ja pääsääntöisesti teen töitä geolaboratoriossa.
Mitä geolaboratoriossa siis tehdään? Geolaboratoriossa tehdään erilaisia luokitteluja ja testejä maanäytteille. Luokittelutestit ja perustoiminnot sisältävät niitä labratöitä, joita olen enimmäkseen tehnyt. Olen päässyt tekemään mm. vesipitoisuuden määritystä, märkätiheyden määritystä, hehkutushäviötä, kartiokoetta (hienorakeisten maalajien hienousluvun määritys), lisäksi rakeisuusmäärityksiä niin pesu- ja kuivaseulonnan avulla kuin areometrinkin avulla. Olen päässyt myös käsittelemään happamia sulfaattimaita ja ottamaan niistä mm. pH-arvoja.
Kertauksena vielä, että täällä Luopioisissa tehdään myös stabiloituvuustutkimuksia, materiaalitutkimuksia, kemiallisia/ympäristötutkimuksia ja kiviainestutkimuksia. Täällä tehdään myös tutkimus- ja kehitystyötä! Täällä on myös kivilaboratorio, jossa erilaisia testejä tehdään sitten kiviaineksille. Niihin mä en ole juurikaan päässyt vielä tutustumaan. Työ on ollut kyllä monipuolista. Olen päässyt tekemään niin labratyötä kuin tietokonehommia.
Mun tyypillinen työpäivä koostuu labratöistä ja tietokonehommista. Usein aamuisin hoidetaan edellisenä päivänä kuivumaan laitettujen näytteiden punnitukset ja pistetään esim. areometrit sekoittumaan. Laboratoriotöissä on tarkat säännöt ja aikataulut esim. kauanko jonkun täytyy kuivua tai vaikuttaa, sillä teemme laboratoriotyöt standardien mukaan. Usein työ onkin monen projektin aikataulujen yhteensovittamista. Tässä samalla oppii hyviä työelämätaitoja ja aikatauluttamista.
Tässä on pikainen poikkileikkaus projekteista; eli hommahan menee näin simppelisti, ovesta tuodaan näytteitä, joista tehdään sovitut laboratoriokokeet. Meidän projektipäälliköt ovat yhteyksissä asiakkaisiin koko projektin ajan. Projektien aikataulut vaihtelevat ihan viikoista vuosiin riippuen esim. näyte-erien määrästä tai laboratoriokokeiden aikatauluista. Esimerkiksi stabiloituvuusjuttuja täytyy tehdä vielä kuukausienkin jälkeen. Lähetetyistä tuloksista sitten suunnittelijat osaavat tulkita maaperän ominaisuuksia esim. rakentamista varten. Tuloksissa täytyy olla tarkkana ja kertoa mm. mistä maalajista on kyse, sillä suunnittelijat näkevät vain tulokset eikä niitä maanäytteitä! Olen päässyt työskentelemään eri kokoisten projektien kanssa, ja näytteitä tuleekin ympäri Suomea.
Työ geolaboratoriossa on yllättävän fyysistä. Esimerkiksi seulasarjat painavat jo itsessään jonkin verran ja niitä kun kantaa täryttimeen edestakaisin niin kyllä se tuntuu! Täällä painotetaankin työergonomiaa paljon ja usein työkaverit muistuttavatkin, että esimerkiksi pöydän korkeutta voi säätää tai että painavia näytelaatikoita ei saa yksin nostaa.
Itseäni on kyllä yllättänyt, kuinka erilaisia eri maalajeja on ja kuinka maalaji voi täysin muuttua lyhyenkin syvyyden matkalla samassa pisteessä. On ollut opettelemista tunnistamaan silmämääräistä maalajeja. Siinä hyödynnetään tietysti maanäytteen fyysistä ulkomuotoa mutta myös mm. vesipitoisuutta, ja eri ominaisuuksia kuten; humuksen määrä, teräväsärmäisyys, kerrallisuus, haju, kivisyys, olomuoto ja väri. Lisäksi on ollut opettelemista nimeämään maalajit rakeisuuskäyrän avulla ja sen nimeäminen ISO-luokituksen mukaan (joka ei muuten tunnista moreenia :D). Välillä vastaan tulee simppeliä hiekkaista soramoreenia tai silttistä hiekkamoreenia tai sitten vaikeammin työstettävää hienorakeista liejuista silttiä, lihavaa savea tai savista silttiä.
Välillä on tullut vastaan myös HaSu-maita. HaSu-maat eli happamat sulfaattimaat on iso riesa rakentamisessa varsinkin Suomen länsirannikolla. HaSu-maat sisältää mm. rikkiyhdisteitä ja ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan (esim. ruoppauksen tai kaivun yhteydessä) se alkaa hapettua ja muodostaa rikkihappoa, joka johtaa mm. maan pH-arvon laskuun ja vesien happamoitumiseen. Näitä ongelmia hoidetaan esim. stabiloinnilla.
HaSun voi tunnistaa mustasta sisällöstä ja vaalean vihertävästä ulkokuoresta sekä ruosteen/ruskean väristä. Lisäksi niissä voi olla pistävä rikin haju (tulitikut tai mätä kananmuna). Välillä HaSun hyvä indikaattori on myös näytteestä löytyvät todella vanhat Litorina-meren simpukankuoret. Litorina-merivaihe alkoi noin 9000 vuotta sitten. Yllä oleva kuva lähetettiin rikkianalyysiin aistinvaraisten huomioiden perusteella ja siinä todettiin korkea rikkipitoisuus.
Tässäpä oli pikainen paketti mun työtehtävistä ja mitä oon päässyt tekemään. Oon kyllä ollut tosi tyytyväinen siihen, että työ on niin monipuolista ja pääsee tekemään töitä käsillä ja koneen ääressä. Tällaista komboa juuri toivoinkin ja toivon myös tulevaisuudessa pääseväni tekemään niin käsillä kuin koneellakin töitä! Mitä mahtavinta kesää kaikille!
– Anni