Kesä on kulunut hurjan nopeasti ja nyt onkin jo meidän viimeisen blogitekstimme aika. Tässä tekstissä pääsette kuulemaan pientä yhteenvetoa kesästämme, sekä suunnitelmistamme tulevan lukuvuoden varalle.
Kuten edellisessä tekstissämme mainitsimme, pääsi heinäkuun lopulla Marttakin tutustumaan Kian työympäristöön Hämeenkyrön projektilla. Työmaakäynnit ovatkin tärkeitä toimistotyöntekijöille, jotta ymmärrys työmaaympäristöistä ja projektien mittakaavoista kasvaa. Ympäristötekniikan opiskelijana erityisen kiinnostavaa oli nähdä erilaisten ympäristönsuojeluun liittyvien ratkaisujen, kuten alla olevassa kuvassa näkyvän silttiverhon soveltamista ja vaikutusta projektiympäristössä. Silttiverhojen avulla erilaisten työmaatoimintojen vuoksi irronneen hienoaineksen pääsy vesistöihin pyritään estämään ja alla olevassa kuvassa näkyykin hyvin, kuinka verho on onnistunut pidättämään hienoainesta.
Elokuussa Martan toimipisteellä Tampereen toimistolla on ollut jälleen enemmän vilinää vakituisten työntekijöiden palatessa kesälomiltaan töihin. Tämän myötä myös kokouksien määrä on taas loppukesää kohden lisääntynyt, mikä rytmittää työpäiviä mukavasti. Työtehtävien puolesta Martan loppukesän työpäiviin on sisältynyt esimerkiksi päästötarkasteluun ja kemikaalien riskinarviointeihin liittyviä tehtäviä. Lisäksi yrityskauppaan (kansainvälisen Colas-konsernin ostettua Destian vajaa vuosi sitten) liittyen Martta on päässyt tekemään joitakin integraatioon liittyviä tehtäviä, mikä on ollut mielenkiintoinen lisä muiden työtehtävien joukossa.
Kokonaisuudessaan kesä Destian ympäristöorganisaatiossa on opettanut valtavasti uutta infra-alasta ja ympäristöasioiden hallinnasta yrityksissä. Vaikka Martta siirtyi ympäristöorganisaation tehtäviin jo vuodenvaihteessa, tehden opintojen ohella töitä tuntisopparilla, on kesän täysipäiväisten työviikkojen myötä päässyt vielä huomattavasti alkuvuotta syvemmin mukaan organisaation toimintaan.
Syyslukukauden alkaessa parin viikon kuluttua, muuttuvat sekä Martan että Kian työsopimukset jälleen tuntisoppareiksi. Martta tulee syksyllä jatkamaan erityisesti päästötarkastelun parissa tehtävää työtä, ja tarkoituksena on pikkuhiljaa aloittaa myös dippatyön suunnitteleminen. Opiskelujen puolesta syksyn lukujärjestys tulee olemaan hieman kevyempi, jolloin työnteon ja opiskelun yhdistäminen on helpompaa.
Kia jatkaa töitä myös opiskelujen ohella ja pyrkii myös pitämään opiskelujen määrän syksyllä maltillisena. Kian opinnot ”venyvät” keväälle suunnitellun opiskeluvaihdon takia väkisinkin kuuteen vuoteen, joten nyt voi viidennen opiskeluvuoden alkaessa hyvillä mielin jakaa kahdelle syksylle ns. yhden syksyn opintoja. Uusi valtatie on tarkoitus ottaa liikenteelle lokakuussa, joten näillä näkymin ainakin sinne asti Kia todennäköisesti tekee noin 3 päiväistä työviikkoa Hämeenkyrössä tuntisopparilla.
Työt ovat edelleen monipuolisia yhdistäen raportointia ja laatu- sekä ympäristöaineistojen keräämistä niin toimistolla kuin maastossakin. Kia on päässyt tekemään yhteistyötä myös ympäristöviranomaisten kanssa muun muassa hankkeen hulevesiin ja myös työmaalta hyödynnettäviin kierrätysmateriaaleihin liittyen. Työmaalla kierrätetyt materiaalit luokitellaan jätteeksi, joiden käyttö vaatii tilanteesta riippuen tiettyjä lupia/hakemuksia, joihin tarvitsee erilaisia aineistoja ja taustamateriaalia hankkeelta.
Työmaalla kierrätetyn betonin käyttöä varten Kia muun muassa kokosi aineiston, jolla haettiin lupaa betonimurskeen hyödyntämiseen pengerrakenteissa. Aineistoa varten piti muokata olemassa olevia rakennesuunnitelmia ja toimittaa tarvittavat poikkileikkaukset sekä käydä paikan päällä pyytämässä asianomaisilta allekirjoitukset. Asiaan liittyen tuli jatkuvasti olla luonnollisesti olla myös yhteydessä ympäristöviranomaiseen. Ympäristöviranomaisten kanssa työskentely on hieman jännittänyt mutta on toisaalta haastanut hyvällä tapaa ja ollut hieno tapa oppia liittyvistä ympäristö- ja vesiluvista ja niiden toteuttamisesta käytännössä.
Päivät ovat työmaalla välillä pitkiä; tehdään 8,5h päiviä (tai yleensä 9h että pääsee perjantaina ajoissa kotiin (: ) ja matkoihin itsellä menee autolla n. 40min suuntaansa. Työpäivät kulkee tästä huolimatta usein turhankin nopeasti.
Työtehtävien priorisointi ja ajoittaminen on työmaalla ehkä suurin haaste, sillä työmaa elää jatkuvasti ja tietyt hommat on hoidettava aina ennen seuraavaa vaihetta. Jatkuvasti saa edelleen kuitenkin oppia uutta. Kokemuksen karttuessa myös huomaa, että itsevarmuus omaan tekemiseen lisääntyy ja hommat sujuvat jatkuvasti entistä jouhevammin, mikä sekin on mukavaa.
Työpäivät kuluvat toimistossa ja maastossa vuorotellen työtehtävistä ja päivistä riippuen. Sadepäivät saa usein keskittyä enemmän toimistohommiin, sillä muun muassa dronekuvailu tai viemärikameran käyttäminen ei sadesäällä ole mahdollista. Ulkohommia pitää siis sumplia aurinkoisille päiville, mikä sopii Kialle mainiosti 😉
Vaikka jonkinlainen lomailukin olisi varmasti tehnyt hyvää, niin haluan silti kannustaa hakemaan kesätöitä. Myös sellaisia, joista saattaa aluksi tuntua, ettei ole ollenkaan oma juttu, tai vaikka tuntuu, ettei jollekin hommalle ”ole mitään annettavaa”. Itse olen todella yllättäen löytänyt väylärakentamisen työmaainsinöörihommista erittäin mieluisen työpaikan, jossa omiin työtehtäviin ja toimintatapoihin pääsee vaikuttamaan hyvinkin konkreettisesti ja työntuloksen näkee jatkuvasti. Kaikkein parasta töissä on hyvä tekemisen meininki ja tilanteiden elävyys. Vaikka joskus monikin tuntuu menevän vähän pieleen tai jotain joutuu tekemään uusiksi, niin pienellä pilkkeellä silmäkulmassa pääsee usein pitkälle. Lopputuloskin on usein parempi, kun hommat hoitaa tietyllä rentoudella. ?
Nauttikaa vielä loppukesän lämpimistä illoista, ja pian nähdäänkin jo opintojen parissa! Saa tulla kyselemään mitä vaan töihin tai muuhun oleelliseen ja epäoleellisen liittyen kampuksella tai teegeessä @marttaheinonen ja @kippuz
Terkuin, Martta & Kia
