1. Kesä ympäristögeotekniikan harjoittelijana: Anni Kallioinen, Ramboll Finland Oy
Heippa!
Oon Anni Kallioinen ja tänä kesänä työskentelen Rambollilla, specifimmin Luopioisissa, Pälkäneellä ympäristögeotekniikan toimipisteessä. Valmistuin viime kesänä ympäristöinsinööriksi ja aloitin mun opinnot Hervannassa maisterivaiheen opinnoilla viime syksynä! Eli tulevana syksynä mulla alkaakin jo toinen ja viimeinen (?) yliopistovuosi.
Opiskelen pääaineena ympäristötekniikkaa ja sivuaineeksi otin rakennustekniikan puolelta infrarakenteet. Ympäristötekniikan puolelta oon käynyt kursseja mm. LCA:sta, prosessitekniikasta, tietopohjaisesta kestävästä päätöksenteosta, ympäristöjohtamisesta ja ympäristöriskien analysoinnista, geotekniikkaa, vesitekniikkaa, pilaantuneiden maiden kunnostamista sekä ilmansuojelua. Yhden automaatio -kurssinkin kävin ja läpäisin, huh.
Infrarakenteiden sivuaineeseen kuuluu neljä kurssia; Maaperägeologia, maarakennustekniikka, geoympäristötekniikka ja kiertotalous infrarakentamisessa. Otin infrarakenteet sivuaineeksi, koska tykkäsin ihan tosi paljon tuosta geotekniikan perusteet -kurssista. Tänä keväänä kävin maarakennustekniikan ja kiertotalous infrarakentamisessa kurssit. Tykkäsin molemmista, mutta tuo kiertotalous infrarakentamisessa oli kuitenkin yksi kevään lempparikursseista. Kurssilla käytiin kattavasti läpi eri uusiomateriaaleja, kuten teollisuudesta ja purkamisesta syntyviä materiaaleja ja niiden hyötykäyttöä. Niiden mukana avautui myös uusi maailma tuonne ympäristölainsäädäntöön, ympäristölupiin ja laatuvaatimuksiin.
Täällä Luopioisten toimipisteessä meitä on yhteensä 12. Luopioisten ympäristögeotekniikan yksikkö tarjoaa palveluja mm.: geolaboratoriotöistä, kiviaineslaboratoriotöistä, stabiloinnista, happamista sulfaattimaista, uusiomateriaaleista sekä EU-hankkeisiin liittyen. Luopioisten toimipiste on T&K (tutkimus- & kehitys-) yksikkö, jossa juurikin tutkitaan ja testataan mm. uusiomateriaaleja ja erilaisia stabilointiaineita. Toivonkin, että tän kesän aikana pääsen tutustumaan vielä tarkemmin jo koulussa opetettuihin uusiomateriaaleihin ja niiden testaukseen!
Ympäristötekniikan ja infrarakenteiden kombo on kyllä osoittautunut erinomaiseksi tässä mun tämän kesän kesätyössä Rambollilla. On ollut kiva huomata, että jo käytyjen kurssien tiedot esim. uusiomateriaaleista ja geoteknisistä laboratoriotesteistä ovat osoittautuneet hyödyllisiksi! Mun tehtävänimike on siis harjoittelija täällä ympäristögeotekniikan yksikössä. Mun työtehtäviin on kuulunut jo vaikka mitä. Teen töitä niin geolaboratoriossa kuin toimistossakin. Näistä mun työtehtävistä kerron sitten tarkemmin seuraavassa julkaisussa!
Rambollin työyhteisöön olen päässyt oikein mukavasti sisään. Näinä ensimmäisinä viikkoina mua on perehdytetty ja opastettu töihin. Perehdytys on ollut mielestäni tosi kattavaa ja olenkin päässyt tässä juhannuksen alla tekemään jo paljon laboratoriotöitä itsenäisesti. Lisäksi olen päässyt käymään jo muutaman kerran Tampereella strategiatilaisuudessa sekä kesätyöntekijöiden perehdytyspäivässä.
Perehdytyspäivä sisälsi uuden oppimista, Rambollin historiaa ja tutustumista yrityksen toimintaan sekä tietysti tutustumista uusiin tuleviin kollegoihin. Oli kyllä erittäin kiva päivä ja sainkin monta uutta tuttua ympäri Suomea! Perehdytyspäivän aikana oli hauska kuulla myös vanhempien Rambolllaisten uratarinoita ja ilta päättyi saunomiseen ja uimiseen!
Tässä oli lyhyesti vähän esittelyä itsestäni ja kesätöistä ja seuraavassa postauksessa kerron sitten enemmän työstä ja työtehtävistä täällä Ramboll Luopioisissa! Onnea ja menestystä kaikille kesätöihin tai kesäkurssien pariin! Mukavaa kesän alkua kaikille!
-Anni
2. HaSu-maita ja rakeisuuskäyriä: Anni Kallioinen, Ramboll Finland Oy
Heipparallaa taas, tässä julkaisussa aion kertoa mitä kaikkea olen päässyt tekemään jo tässä kahden kuukauden aikana geoympäristötekniikan parissa Rambollilla! Ekat kaksi kuukautta meni ihan hujauksessa. Mun työnimike on siis harjoittelija ja pääsääntöisesti teen töitä geolaboratoriossa.
Mitä geolaboratoriossa siis tehdään? Geolaboratoriossa tehdään erilaisia luokitteluja ja testejä maanäytteille. Luokittelutestit ja perustoiminnot sisältävät niitä labratöitä, joita olen enimmäkseen tehnyt. Olen päässyt tekemään mm. vesipitoisuuden määritystä, märkätiheyden määritystä, hehkutushäviötä, kartiokoetta (hienorakeisten maalajien hienousluvun määritys), lisäksi rakeisuusmäärityksiä niin pesu- ja kuivaseulonnan avulla kuin areometrinkin avulla. Olen päässyt myös käsittelemään happamia sulfaattimaita ja ottamaan niistä mm. pH-arvoja.
Kertauksena vielä, että täällä Luopioisissa tehdään myös stabiloituvuustutkimuksia, materiaalitutkimuksia, kemiallisia/ympäristötutkimuksia ja kiviainestutkimuksia. Täällä tehdään myös tutkimus- ja kehitystyötä! Täällä on myös kivilaboratorio, jossa erilaisia testejä tehdään sitten kiviaineksille. Niihin mä en ole juurikaan päässyt vielä tutustumaan. Työ on ollut kyllä monipuolista. Olen päässyt tekemään niin labratyötä kuin tietokonehommia.
Mun tyypillinen työpäivä koostuu labratöistä ja tietokonehommista. Usein aamuisin hoidetaan edellisenä päivänä kuivumaan laitettujen näytteiden punnitukset ja pistetään esim. areometrit sekoittumaan. Laboratoriotöissä on tarkat säännöt ja aikataulut esim. kauanko jonkun täytyy kuivua tai vaikuttaa, sillä teemme laboratoriotyöt standardien mukaan. Usein työ onkin monen projektin aikataulujen yhteensovittamista. Tässä samalla oppii hyviä työelämätaitoja ja aikatauluttamista.
Tässä on pikainen poikkileikkaus projekteista; eli hommahan menee näin simppelisti, ovesta tuodaan näytteitä, joista tehdään sovitut laboratoriokokeet. Meidän projektipäälliköt ovat yhteyksissä asiakkaisiin koko projektin ajan. Projektien aikataulut vaihtelevat ihan viikoista vuosiin riippuen esim. näyte-erien määrästä tai laboratoriokokeiden aikatauluista. Esimerkiksi stabiloituvuusjuttuja täytyy tehdä vielä kuukausienkin jälkeen. Lähetetyistä tuloksista sitten suunnittelijat osaavat tulkita maaperän ominaisuuksia esim. rakentamista varten. Tuloksissa täytyy olla tarkkana ja kertoa mm. mistä maalajista on kyse, sillä suunnittelijat näkevät vain tulokset eikä niitä maanäytteitä! Olen päässyt työskentelemään eri kokoisten projektien kanssa, ja näytteitä tuleekin ympäri Suomea.
Työ geolaboratoriossa on yllättävän fyysistä. Esimerkiksi seulasarjat painavat jo itsessään jonkin verran ja niitä kun kantaa täryttimeen edestakaisin niin kyllä se tuntuu! Täällä painotetaankin työergonomiaa paljon ja usein työkaverit muistuttavatkin, että esimerkiksi pöydän korkeutta voi säätää tai että painavia näytelaatikoita ei saa yksin nostaa. 😊
Itseäni on kyllä yllättänyt, kuinka erilaisia eri maalajeja on ja kuinka maalaji voi täysin muuttua lyhyenkin syvyyden matkalla samassa pisteessä. On ollut opettelemista tunnistamaan silmämääräistä maalajeja. Siinä hyödynnetään tietysti maanäytteen fyysistä ulkomuotoa mutta myös mm. vesipitoisuutta, ja eri ominaisuuksia kuten; humuksen määrä, teräväsärmäisyys, kerrallisuus, haju, kivisyys, olomuoto ja väri. Lisäksi on ollut opettelemista nimeämään maalajit rakeisuuskäyrän avulla ja sen nimeäminen ISO-luokituksen mukaan (joka ei muuten tunnista moreenia :D). Välillä vastaan tulee simppeliä hiekkaista soramoreenia tai silttistä hiekkamoreenia tai sitten vaikeammin työstettävää hienorakeista liejuista silttiä, lihavaa savea tai savista silttiä.
Välillä on tullut vastaan myös HaSu-maita. HaSu-maat eli happamat sulfaattimaat on iso riesa rakentamisessa varsinkin Suomen länsirannikolla. HaSu-maat sisältää mm. rikkiyhdisteitä ja ilman kanssa kosketuksiin joutuessaan (esim. ruoppauksen tai kaivun yhteydessä) se alkaa hapettua ja muodostaa rikkihappoa, joka johtaa mm. maan pH-arvon laskuun ja vesien happamoitumiseen. Näitä ongelmia hoidetaan esim. stabiloinnilla.
HaSun voi tunnistaa mustasta sisällöstä ja vaalean vihertävästä ulkokuoresta sekä ruosteen/ruskean väristä. Lisäksi niissä voi olla pistävä rikin haju (tulitikut tai mätä kananmuna). Välillä HaSun hyvä indikaattori on myös näytteestä löytyvät todella vanhat Litorina-meren simpukankuoret. Litorina-merivaihe alkoi noin 9000 vuotta sitten. Yllä oleva kuva lähetettiin rikkianalyysiin aistinvaraisten huomioiden perusteella ja siinä todettiin korkea rikkipitoisuus.
Tässäpä oli pikainen paketti mun työtehtävistä ja mitä oon päässyt tekemään. Oon kyllä ollut tosi tyytyväinen siihen, että työ on niin monipuolista ja pääsee tekemään töitä käsillä ja koneen ääressä. Tällaista komboa juuri toivoinkin ja toivon myös tulevaisuudessa pääseväni tekemään niin käsillä kuin koneellakin töitä! Mitä mahtavinta kesää kaikille! 😊
– Anni
1. Kesäinen Raahe – Tuulivoimaa toimistotuolista käsin: Annareetta Reponen, Arenso Oy
Moro!
Oon Annareetta (Annukka), ja ensivuonna lähtee 4. vuosi käyntiin energia-alan opintoja. Pyöräytin tuossa kevään aikana kandin ja hain armottomasti töitä omalta alalta salaa toivoen, että pääsisin työskentelemään uusiutuvaan energiaan liittyen. Työ tuotti tulosta ja sain kutsun haastatteluun Arensolle tuulivoiman pariin. Vaikka puhelun aikana erehdyksissäni viittasinkin tuulivoimaan aurinkovoimana (pää pyörällä aurinkovoima -aiheisesta kandista), pääsin vielä haastatteluun ja sain suureksi ilokseni kesätyöpaikan Arensolta Raahesta!
Jos Arenso (Arctic Energy Solutions) ei ole ennestään tuttu, niin ei hätää! Yritys on vielä jokseenkin uusi (est. 2024), ja on syntynyt Suomen Hyötytuuli Oy:n kokonaisjakautumisen seurauksena. Nykyään toimii jakautumisen jäljiltä siis kolme yhtiötä: Arenso Oy, Suomen Hyötytuuli Oy (SHT) ja Tahkoluoto Offshore Oy. Kaikkien kolmen yrityksen omistajina jatkavat Suomen Hyötytuulen nykyiset omistajat: Alva-yhtiöt Oy, Helen Oy (Oy Mankala Ab), Lappeenrannan Energia Oy, Lahti Energia Oy, Oy Turku Energia – Åbo Energi Ab, Pori Energia Oy, Tampereen Energia Oy ja Vantaan Energia Oy. Karkeasti jaoteltuna SHT omistaa maatuulivoimapuistot ja Tahkoluodon merituulipuiston, ja Tahkoluoto Offshore omistaa Tahkoluodon merituulivoimapuiston laajennushankkeen. Arensolla on työntekijät.
Arenso on laitetoimittajista ja urakoitsijoista riippumaton asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa kokonaisvaltaisia asiantuntija- ja elinkaaripalveluita tuulivoimaan liittyen SHT:lle ja Tahkoluoto Offshorelle. Arenso kulkee kotimaisen tuulivoimaosaamisen kärjessä, ja muun muassa Tahkoluodon merituulipuisto on kotimaisen merituulivoiman pioneeri ja maailman ensimmäinen jäätyvän meren merituulivoimapuisto. Toiminta halutaan pitää kestävällä pohjalla luonnon monimuotoisuutta samalla vaalien. Tästä esimerkkinä Suomen ensimmäinen tuulivoiman yhteydessä käytetty lintututka, joka havainnoi erityisesti uhanalaisia lajeja.
Oma työni on kunnossapidon avustavien töiden parissa tietokoneen ääressä. Työtehtäviini kuuluu dokumenttien hallinta tietojärjestelmissä, kunnossapitojärjestelmän päivittäminen sekä muut satunnaiset projektit. Toimistotila löytyy Raahen hallilta, jossa säilytetään huoltokalustoa ja työkaluja Raahen alueen tuulivoimapuistojen ylläpitoa varten. Vaikka työtehtävät pääasiassa ovat tietokoneen äärellä tapahtuvia, koen silti tärkeäksi hallilla läsnäolemisen, sillä täällä saa paljon syvemmän ymmärryksen siitä, mitä tuulivoiman kunnossapitotöihin kuuluu. Pyrin ajelemaan Oulusta Raaheen aina aamu 7:ksi, jotta ehtisin kuuntelemaan kunnossapidon aamupalaveria, jossa käydään läpi päivän tarvittavat huollot asentajien kanssa. Muutenkin asentajien kanssa juttelemalla ja heidän touhujaan seurailemalla saa paremman kuvan siitä, mitä tuulivoiman kunnossapitotyö pitää sisällään.
Työmatka on toki rapia Oulun ja Raahen välillä, mutta äänikirjasovellus on tilattu ja tässä kesän aikana seurailen montako äänikirjaa ehdin kahlaamaan läpi työmatkojen aikana (Kirjacounter: 5). Nyt oon pari viikkoa asustellut Haukiputaalla mökillä. Matkaa tulee lisää, mutta mökillä on sauna ja grilli.
Palataan asiaan taas seuraavassa blogissa! Mökkeilkää ja nauttikaa kesästä!
Heippa!
2. Hellettä pidellyt eneriläisenä, ymppiläisenä ja timpurina. Kesäpäivitys Raahesta: Annareetta Reponen, Arenso Oy
Hellurei!
Niin sitä omaa työuraa Arensolla tuulivoiman tuotannon parissa on kulunut jo ruhtinaalliset 3 kuukautta. Paljon olen kerennyt tekemään Raahen hallilla, ja tässä blogitekstissä perehdynkin enemmän työtehtävien kirjoon.
Kesäkuussa tein pientä firman sisäistä excursiota matkustelemalla toimistoja läpi. Tampereella olevien menojen takia sain hyvän syyn käydä tutustumassa Tampereen toimitiloihin, jotka sijaitsevat kotoisassa Herwoodissa Kampusareenalla. Samalla kertaa matkustin pääkonttorille Jetsoniin Porissa. Porin konttori sijaitsee tiloissa, jotka alun perin rakennettiin laivaterminaaliksi Jetson nimiselle laivayhtiölle, joka ei kuitenkaan ikinä päätynyt liikennöimään. Tästä tulee toimitilojen nimi, sekä terminaalin näköinen tila. Jetsonilla tutustuin valvomoon, ja tuotannon sääriippuvuus korostui siinä toiminnassa. Sen lisäksi, että sääennustejärjestelmän avulla pyrittiin arvioimaan tuotantoa, sen perusteella myös suunniteltiin huoltotyöt niin, että ne voidaan toteuttaa turvallisesti. Porissa pääsin tutustumaan itselle ennestään tuntemattomaan kaupunkiin, sekä osallistumaan Arenson kesäjuhliin. Juhlien tarjoilu oli runsas, ja illalle järjestettiin rastikierrostyylistä hauskaa ohjelmaa. Samalla pääsin tutustumaan ihmisiin, joiden kanssa olin aiemmin keskustellut vain Teamsissa. Allekirjoittanut joutui kuitenkin skippaamaan jatkot, sillä seuraavana aamuna lähti juna klo 5.00 kohti Helsinkiä ja kaverin polttareita Tallinnassa. Heittämällä kesän hauskimpia viikonloppuja.
Mutta mitäs sitä tässä töissä on päässyt sitten tekemään… Alkukesästä oli hauska projekti Porin toimiston kesähessun kanssa. Hyötytuulen tuulipuistoissa kuvataan dronella voimaloiden siipiä kunnossapitoa ajatellen, joten pääsimme käymään näitä dronekuvia perinpohjaisesti läpi, ja kartoittamaan mitkä voimalat ja siivet tarvitsisivat mahdollisesti huoltoa. Pääsin toteuttamaan myös sisäistä ymppiläistäni tekemällä jätteidenlajitteluohjeistuksen sekä jätepistekohtaiset ohjeet vielä varsin nuorelle Raahen hallille. Toinen suurempi projekti oli kartoittaa vanhoista huoltoraporteista ja muusta dokumentaatiosta voimaloiden komponenttien sarjanumeroita kunnossapitojärjestelmään. Siinä hommassa tuli voimaloiden pääkomponentit ainakin tutuiksi.
Näillä helteillä toimiston ilmalämpöpumpusta on tullut paras ystäväni, mutta en minä ole koko kesää istunut vain koneen äärellä. Hallilla olen päässyt ympäriinsä helisemään inventaarion ja työkalujen kartoittamisen yhteydessä. Toukokuussa oli viikon mittainen inventaario. Sen verran suurikokoinen halli kuitenkin kyseessä, että jää välillä varaosia kesähessulta piiloon ja varaosa-asioiden parissa on koko kesän ajan ollut tehtäviä. Toiminta on Arensolla viimevuosina kasvanut suuremmaksi, ja siihen liittyen toisena projektina pääsin kartoittamaan hallin kaikki työkalut ja kirjaamaan ne kunnossapitojärjestelmään valokuvien ja sarjanumeroiden kanssa. Sen jälkeen tein vuosittain uusiutuvat ”työkortit” niiden kalibrointia tai tarkastuksia varten. Sitä tehdessä pääsi ihmettelemään kaikenlaisia kojeita että mikähän tämäkin on nimeltään. Mutta asentajien ja Googlen avulla on kaikesta selvitty.
Pääsin myös toteuttamaan sisäistä timpuriani. Porin päästä tuli muutamaksi päiväksi Raaheen toinen kesähessu vetämään kuivakäymäläprojektia. Hallin ”viileydessä” sitten yhdessä rakennettiin ja maalattiin kaksi huussia asentajien käyttöön kahteen tuulivoimapuistoon. Viimeksi olin päässyt tekemään puutöitä yläasteella, ja olin jo unohtanut miten hauskaa se on. Huussit on saatu siirrettyä ehjänä jo pihalle asti, ja onneksi ei ole enää meidän homma saada niitä puistoihin, vaikka uhkasinkin ajelevani E8-tietä trukilla huussi haarukassa aina perille Kalajoelle.
Työmatkat ovat sujuneet tuttuun tapaan äänikirjoja kuunnellen (Kirjacounter: 9). Loppukesälle haaveilen, että pääsisin joku päivä käymään tuulivoimalan sisällä, ja mahdollisesti katolla.
Palataan asiaan taas seuraavassa blogissa!
Heippa!
1. Unelmia ja labrahommia: Matti Heiniemi, Tampereen yliopisto – Kemia ja uudet materiaalit
Tervehdys kansalainen! Mun nimi on Matti ja aloittelen syksyllä kolmatta vuotta opintoja, pääaineenani kemia ja sivuaineenani materiaalitekniikka. Minulle on tänä kesänä suotu mahdollisuus päästä sekä työskentelemään, että kirjoittamaan kesätyöblogia tutkimusapulaisena Tampereen yliopiston kemian ja uusien materiaalien (CAM) tutkimusryhmärykelmässä. Tarkemmin sanottuna, vietän tämän kesän Smart photonic materials -tutkimusryhmässä (SPM) Sähkötalon rippeissä, RedLabs -tutkimuslaboratoriossa.
Koska myös eräs toinen ykiläinen on ykiläinen kesäduunissa CAM-rykelmässä eri ryhmässä niin ensimmäisten tekstien joukosta löytynee kaksi samaa mutta kuitenkin erilaista esittelyosiota. Tämähän ei tietenkään haittaa, sillä kemian opiskelijoiden konsentraatio kesätyöblogeissa on tänä vuonna vähintäänkin ennätyksellisen suuri.
CAM on tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa toimivan materiaalitieteen ja ympäristötekniikan yksikössä toimiva tutkimusympäristö. CAM koostuu 8 eri tutkimusryhmästä, joista yksi on SPM. Ryhmissä poikkitieteellinen osaaminen ja kansainvälinen tutkimus sekä yhteistyö yhdistyvät, tavoitteena on kehittää kestäviä ratkaisuja esimerkiksi synteettisten ja biologisten materiaalien parissa esimerkiksi sensorien tai aurinkokennojen kehittämiseksi.
Jo tutkimusryhmien määrästä voi päätellä, että kyse ei ole kovin pienestä kokonaisuudesta. Professoreita löytyy 7, lehtoreita ja opettajia 5 sekä tutkijatohtoreita ja väitöskirjatutkijoita kumpiakin kolmisenkymmentä henkeä. Tähän päälle ylläpitävä henkilöstö ja tänä vuonna huomattavan suuri määrä tutkimusapulaisia tarkoittaa sitä, että labrassa tarvitsee harvoin olla yksin. Pelkästään SPM:n puolesta kesätyökavereita on minulla 6.
Kesätyöntekijöistä enemmistö on kansallisia opiskelijoita, mutta tutkijaryhmä itsessään on hyvin kansainvälinen. Työkielenä toimii siis englanti, materiaalit ja tiimin tapaamiset, sekä muut tapahtumat ovat englanniksi, minkä olen kokenut isona plussana, erityisesti puhetaitoja pääsee kehittämään haastavassa kieliympäristössä.
Työporukan vahvuuksina ovat avoimuus sekä monipuolinen osaaminen. Rennoista kahvihuonekeskusteluista voi saada irti niin hyviä nauruja kuin vinkkejä oman projektin pulmiin. Meidät kesätyöntekijät on hyväksytty mainiosti mukaan osaamisesta riippumatta ja ryhmäytymismahdollisuuksia riittää.
No mitä tutkimusapulainen sitten tekee? Riippuu väitöskirjatutkijasta, jonka ohjattavana toimit. Tutkimusapulainen auttaa väitöskirjatutkijaa tutkimuksessaan ja kesän ajaksi on yleensä jokin tähän liittyvä yksittäinen projekti, missä puoli-itsenäisesti valmistetaan näytteitä, tehdään mittauksia sekä etsitään tietoa projektiin liittyen. Työn sisältö ja menetelmät vaihtelevat suurestikin tutkimusapulaisten välillä.
Omalla kohdalla tutkimuskohteena ovat lämpötila- ja kosteusherkät happopolymeeripohjaiset ohutkalvot, joita voidaan käyttää ympäristön olosuhteiden seuraamiseen värimuutoksen avulla. Perustana toimii suuressa roolissa SPM:n tutkimuksessa olevat atsobentseenimolekyylit. Atsosta ei tarvitse tietää oikeastaan kuin se, että se imee ja säteilee valoa eri tavalla riippuen molekyylin rakenteen muutoksista. Muutokset ovat palautuvia ja toistettavia. Esimerkiksi happamana jokin atso on huoneenlämmössä keltainen ja lämpimänä tai kosteana vaaleamman värinen.
Alkukesä on mennyt omalta kohdalta aika itsenäisesti. Perusidea ja tavoite on tiedossa, mutta ohjaajani menojen takia olen pääasiassa valmistanut erilaisia näytteitä ja tutkinut laadullisesti värimuutoksia ääriolosuhteissa. Tavoitteena on löytää karkea ympäristöystävällinen ”resepti” kalvoja varten ja saada optimoitua ne monipuolisiksi ja nopeisiin palautuviin muutoksiin kykeneviksi. Parhaassa tapauksessa saadaan hyvä pohja tämän hyödyntämiselle kaupallisissa sovelluksissa.
Tutkimustyö on yhdistelmä manuaalisempaa suorittamista sekä ongelmanratkaisua, mikä tekee työstä monipuolista. Teoria saattaa toimia mainiosti mutta sen toteuttaminen harvoin menee täysin kohdalleen. Haasteita ovat tuottaneet molekyylien keskinäiset vuorovaikutukset ja kalvojen laatu, mutta lupaavia tuloksia on alkanut syntymään. Ne ovat tosin täysin vastakkaisia kuin mitä aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt. Seuraavaksi edessä häämöttää näytteiden värimuutosten tutkiminen tarkemmin hallituissa olosuhteissa. Mukavaa alkanutta kesää kaikille, palaillaan asiaan heinäkuussa.
2. Unelmia ja punavalojen pakoilua: Matti Heiniemi, Tampereen yliopisto – Kemia ja uudet materiaalit
Heipä taas. Minkälaisia tuloksia tutkimuslabrassa on syntynyt näin kuukauden kuluessa? Kesän ja laboratorion räjähydmäisesti lämmettyä ovat mieltäni lämmittäneet myös positiiviset tulokset. Olen hankkinut mittauksilla tukea aiemmin havaituille värimuutoksille ja muutoksiin vaaditut olosuhteet ovat tarkentuneet. Samalla olen saanut hyviä ideoita siitä, miksi värimuutokset oikeasti tapahtuvat juuri näissä olosuhteissa.
Mittaushuoneessa vietetyissä ajassa on myös yksi toinen hyvä puoli. Olen päässyt nauttimaan usein kaipaamastani tavallisesta valaistuksesta. Nimittäin ”Red” RedLabs -nimessä ei yllättäen ole sattumaa. Nimi johtuu siitä, että meidän polymeerilabran ja mittaushuoneen puolella saa tarvittaessa punaiset tunnelmavalot päälle. Tämä ehkäisee valoherkkiä kemikaaleja tai näytteitä hajoamasta/aktivoitumasta ennen aikojaan.
Kun koko tutkimukseni perustuu perusväriltään keltainen – punainen akselille asettuviin kalvoihin (ja välillä himmeisiin sellaisiin) ja niiden värimuutosten tutkimiseen niin noh… Onnekseni punavalojen käyttäjät usein pitäytyvät labran puolella näytteiden valmistuksen parissa eikä mittaushuoneessa tarvitse arvailla kalvojen väriä.
Ei minulla ole oikeasti mitään punavalojen käyttäjiä vastaan. Enemmän minulla on näitä melkein infernaalisia kelejä vastaan, sillä labrassa lämpötila vastaa aika hyvin ulkoilman lämpötilaa ilman auringon poltetta. Ilmankosteus toimii samaan malliin ja töihin tullessa voi törmätä kuvan lukemiin.
Vaikka kosteuslukemat ovakin todistaneet myös näytteideni kykyä toimina kosteusmittareina niin ei labratakki silti ole mikään mukavin hellevaate. Empatiani kohdistuu silti näillä keleillä synteesipuolella sekä ennen kaikkea ulkona työskenteleville. Tsemppiä teille!
Heinäkuun tekemislistalla olisi seuraavaksi datan käsittelyä ja tutkimusryhmän kesätyöntekijöiden esitelmätuokioon valmistautuminen. Loppukesäksi luvassa olisi ainakin uusien polymeerien kokeilua ja työporukalla rentoutumista mökkeilymeiningeissä, eipä tässä määräänsä enempää ehdi tekemään ennen töiden päättymistä, palaillaan siihen elokuussa sitten tarkemmin.
Terkuin,
Punavalovälttelijä
1. Synteesien saloja tutkimuslaboratoriossa: Viivi Juntti, Tampereen Yliopisto – Kemia ja uudet materiaalit
Moikka! Oon Viivi ja sain just fuksivuoden pakettiin YKIllä. Pääainetta pääsenkin siis aloittamaan vasta ensi syksynä, mutta siihen rooliin valikoitui kemia. Aloitin toukokuussa työt tutkimusapulaisena Tampereen Yliopiston synteettisen kemian tutkimusryhmässä, eli otin siis ns. varaslähdön labratöihin kesätöiden merkeissä nauttien samalla kampuksen opiskelijaravintoloiden antimista. Näin ensiksi koitan parhaani mukaan selittää pintapuolin tutkimusryhmää ja tehtävääni tutkimusapulaisena.
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan materiaali- ja ympäristötekniikan yksikkö jakautuu kolmeen tutkimusalaan, jotka jakautuvat edelleen useisiin tutkimusryhmiin. Synteettinen kemia osuu luokittelussaan CAM-tutkimusalaan, eli oikealta nimeltään ”Chemistry and Advanced Materials”. Nimensä mukaisesti tutkimusryhmät käsittelevät vaihtelevalla osuudella sekä kemian ratkaisuja kuin materiaalitieteitä. Synteettisen kemian tutkimusryhmä keskittyy vahvasti siihen kemiasektoriin, ja töitä tehdään muun muassa valoon reagoivien bioaktiivisten yhdisteiden ja metalliorgaanisten katalyyttien parissa. Tutkimusryhmä tekee myös tiivistä yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa, Turun yliopistosta Japaniin saakka.
Tutkimusryhmään kuuluu tällä hetkellä ryhmän esihenkilön lisäksi kolme tutkijaa, joista jokaisella on oman osaamisensa kautta rooli tutkimustavoitteissa, mutta yhteistyö ja yhteinen ajatustenvaihto on jokapäiväistä. Työilmapiiri onkin avulias ja kannustava, ja työntekijöiden ammattitaitoa ei voi kuin ihailla. Työpäivät koostuvat niin kesätyöntekijöillä kuin tutkijoillakin hyvin pitkälti kokeellisesta tekemisestä ja erilaisista mittauksista. Tutkijat käyttävätkin ahkerasti etenkin UV-VIS- ja NMR-spektroskopiaa tutkimuksessaan, minkä sivustaseuraaminen on ollut hyvin kiehtovaa.
Tehtäväni on ensimmäisen kuukauden aikana ollut tutustua synteesin saloihin, ja tuottaa eri reaktiotuotteita seuraaviin käyttötarkoituksiin. Tutkimuksessa käytettävät aineet ovat kompleksisia yhdisteitä, ja olen päässyt tekemään ensimmäisiä reaktioita, joiden tuotteista olisi lopulta tarkoitus tulla erilaisten kompleksisten yhdisteiden monomeerejä. Olen päässytkin jo aika syvälle kokeellisen kemian maailmaan; uuttamaan, tekemään pylväskromatografiaa, lukemaan NMR-spektrejä, sekä tietenkin myös tiskaamaan. Ilman aiempaa kokemusta kemian laboratoriotyöskentelystä, voin jo nyt kuukauden jälkeen sanoa, että olen oppinut vaikka ja mitä.
Tutkimuksen kokonaisuutta on vielä hieman hankala hahmottaa, mutta olen onnekseni saanut selkeää ohjausta ja tasooni sopivaa tekemistä. Joka päivä oppii jotain uutta tutkimuksesta, ja viikoittaisissa kokouksissa saa kuulla tutkimustyön etenemisestä ja tutkimuksen seuraavista vaiheista. Seuraavissa teksteissä pyrinkin kenties selittämään hieman lisää itse tutkimuksesta, jahka sitä alan pala palalta ymmärtämään!
Kiitos kun luit, nauttikaa kesästä ja kärpäsistä <3
2. Kemiakesän seikkailuja: Viivi Juntti, Tampereen Yliopisto – Kemia ja uudet materiaalit
Terkkuja taas synteesilabrasta! Täällä on tullut puuhailtua jo yli 2 kuukautta ja labra alkaa tuntumaan jo melko tutulta ympäristöltä. Heinäkuun helle on löytänyt tiensä myös labraan, ja 28 asteen lämpötiloissa on kevyesti sanottuna hieman lämmin työskennellä. Mutta kuumuudesta valittaminen taitaakin kuulua jokaisen suomalaisen kesäaktiviteetteihin, joten muihin aiheisiin.
Tässä parin kuukauden aikana olen tehnyt kaikkiaan 16 reaktiota, ja lisäksi ollut apuna erään tutkijan reaktioissa. Useissa tutkimusryhmissä jokaisella kesätyöntekijällä on siis ns. oma ohjaaja, jonka apulaisena kesätyöntekijä toimii. Alusta loppuun asti itse olen päässyt tekemään neljää erityyppistä reaktiota, sekä auttamaan useassa muussa. Määrä on tuntunut sopivalta, sillä jokaisessa reaktiossa on omanlaisia haasteita sekä paljon muistettavaa. Reaktioiden toistaminen ei ole kuitenkaan tuntunut turhan puuduttavalta, sillä ne koostuvat useasta eri vaiheesta.
Voisin tässä kemiasta enemmän kiinnostuneille vähän avata, mitä nämä vaiheet pitävät sisällään. Kaikki reaktiot ovat hieman erilaisia esimerkiksi lämpötilan ja reaktioajan suhteen, mutta useimmiten reaktio tapahtuu kohotetuissa lämpötiloissa, argonkaasun alaisuudessa ja noin vuorokauden verran. Tämän jälkeen reaktioseos käsitellään eri menetelmin, joista tutuimmiksi ovat tulleet ainakin uuttaminen ja imusuodatus. Reaktioseos on kuitenkin harvoin edes puoliksi puhdas näiden vaiheiden jälkeen. Siksi viimeinen vaihe on pylväskromatografia, jonka menetelmää en lähde avaamaan, mutta se on periaatteessa kuin iso kolmiulotteinen TLC. Lopuksi reaktioista otetaan NMR-näyte, toiveena nöyrä 100 % puhtaus. Puhdas tuote on kuitenkin täysin realistinen tavoite, se vain vaatii hieman kärsivällisyyttä ja tarkkuutta. Pikkuhiljaa sekin on alkanut jo sujua.
Reaktioiden tavoitteena on rakentaa vaihe vaiheelta ftalosyaniinin monomeerejä, joita tutkijat voivat myöhemmin käyttää ftalosyaniinin metallikompleksien tutkimuksissa. Tällainen tapa osallistua tutkimustyöhön on ollut mieleinen ja sopivan vaativa ilman aiempaa labrakokemusta. Fun fact: ftalosyaniinia useimmiten käytetään väriaineena, ja sen sinivihreää sävymaailmaa onkin ollut ilo ihailla.
Eiköhän siinä ollut tarpeeksi synteeseistä tälle kertaa! Loppukevennykseksi täytynee intoilla kaikesta oheistoiminnasta, mitä olen tänä kesänä päässyt kokemaan. Kesäkuussa kaikki CAM:n tutkimusryhmät kokoontuivat viettämään mökki-iltaa savusaunan ja hyvän ruuan äärelle. Tapahtuma oli kivan rento, ja pääsinkin tutustumaan muihin kesätyöntekijöihin sekä myös muiden ryhmien tutkijoihin matalalla kynnyksellä. Oman tutkimusryhmän kanssa olemme taas käyneet kahdesti purjehtimassa Näsijärvellä nauttimassa lämpimistä kesäpäivistä. CAM:n kesätyöntekijöiden kanssa kävimme myös omakustanteisesti Megazonessa. Tällaiset aktiviteetit ovat tuoneet sekä tiiviyttä työyhteisöön että oikein mukavia muistoja tästä kesästä. Enpä olisi ennen kesää uskonut, mitä kaikkea mukavaa sitä pääsee kokemaan pelkästään töiden kautta.
Toisin kuin ehkä muilla, minun kohdallani kesätöiden viimeiset viikot lähenevät. Tähän syy on ensisijaisesti tuutorihommat, jotka alkavatkin jo elokuun puolivälissä. Viimeiseen tekstiin koitankin siis hieman tiivistää tämän kesän loppufiiliksiä. Eli sitä odotellessa!
Kiitos kun luit, muista syödä jätskiä ja nauttia loppukesästä <3
1. Aitiopaikalla Tampereen kaukolämmön tuotantoon: Oona Spåra, Tampereen Energia Oy
Moikkuu! Mä oon Oona (tutuille Raitsikka) ja alotin kesähessuna Tampereen Energialla rapsakasti wabun jälkeen 5.5. Valmistuin tossa pari viikkoa sitten tekniikan kandidaatiksi, kun painoin Sisun valmistumisnappia Telakan terdellä. Pääaineena mulla on energia- ja prosessitekniikka ja sivuaineeksi otin uusiutuvat/energiamuurros DIY-yhdistelmän. Ens syksynä alkaa siis neljännen vuoden opinnot yliopistolla (paitsi että lähen SOULIIN vaihtoon?? Kääks). Nåjaa tervetuloa munkin puolesta lukemaan Y K I:n kesätyöblogia. Suoraan nettisivuja lainaten: ”Tampereen Energia on moderni energiakonserni, joka tuottaa kotimaista, uusiutuvaa energiaa sekä kehittää aktiivisesti tulevaisuuden energiaratkaisuja”. Toi ”konserni”-sana tarkoittaa sitä, että firman tytäryhtiöitä on Tampereen Energia Sähköverkko Oy, Tampereen Vera Oy ja Tammervoima Oy (the more you know!). Anyway kävin kaivamassa Intrasta vähän firman tunnuslukuja ja tässä olisi:
- About 400 työntekijää
- Liikevaihto (2024): 302,6 M€
- Sähkön tuotanto (2023): 474 GWh
- Kaukolämmön tuotanto (2023): 2 268GWh >>> sähkön tuotanto
- Kaukolämpöliittymiä (2023): 5856 kpl
- Tavoitteena olla hiilineutraali vuonna 2030
- ja hiilinegatiivinen vuonna 2040
Eli täällä tuotetaan siis paljon lämpöä, jolla todennäköisesti lämmitetään myös sinun TOASin muovimattoisen asunnon (27,5m^2, 1h+kt+p) patterit. Mä oon täällä työsuunnittelutiimissä työharjoittelijana. Kerron teille mielelläni, mitä tää tarkoittaa, jahka saan itse siitä selvän. (Voi juku mikä cliffhanger! Kantsii lukee seuraavaki teksti :D) Tähän mennessä oon päässy osallistumaan laitoksien vuosihuoltoihin (eli lapioimaan haketta ja kirjoittamaan työlupia niille, jotka tekee vähän monimutkaisempia töitä kuin hakkeen lapiointi). Oon myös saanu päivitellä meidän MASSIIVISTA tietokantaa, mistä löytyy kaikkien laitoksien kaikki venttiilit ja ruuvit.
TLDR: Olen kovin innoissani tästä ensimmäisestä oman alan kesäduunista. Tiesitteks te, että turbiinit ei oo pelkästään tasakylkisiä puolisuunnikkaita Excelissä? Ne on myös ihan todellisen maailman melko isoja vekottimia, jotka sanoo BRRrr. JA JUST NYT YKS ON AVATTUNA TOSSA NAISTENLAHDEN TURBIINISALISSA EKAN KERRAN KAHEKSAAN VUOTEEN KU NE HUOLTAA SITÄ.
Joka tapauksessa sangen hupaisaa kesää kaikille olitpa sitten sorvin ääressä, oravanpyörässä tai kesälaitumilla. Tavataan näissä merkeissä taas pikimmiten.
Xoxo,
Spåran Oona
2. #EnergiaKesä Naistenlahdessa: Oona Spåra, Tampereen Energia Oy
Huomenta! Nyt ollaan yli kesän puolessavälissä (APUA) ja mun on aika päästää teiät roikkumasta kielekkeen reunalta (intertekstuaalinen viittaus: edellinen teksti jäi cliffhängeriin). Tässä tekstissä paljastan, mitä mun työpäiviin Tampereen Energialla työnsuunnittelijaharjottelijana kuuluu.
Työpäivät koostuu:
💻 toimistohommista
👷♀️excuilusta eli vähän virallisemmin kenttätyöstä
Toimistossa:
Teen kaikenlaisia dokumentointijuttuja, mitkä kuuluu työnsuunnittelijoiden työnkuvaan. Tässä pari esimerkkiä, mitä oon tän kesän aikana tehnyt.
ESIMERKKITEHTÄVÄ 1:
Hervannan hakkeen lämmönvaihdin vaihdetaan uuteen. Mitä teet?
RATKAISU: Päivitän PI-kaavioon uudet Putket ja Instrumentit AutoCADilla. Nimeän nämä KKS-ohjeiden mukaisesti. Lisään myös uuden lämmönvaihtimen infot tietokantaan, jossa ne on helposti kaikkien saatavilla. Laitan tilaukseen uudet positiokilvet ja vien ne oikeille paikoille.
ESIMERKKITEHTÄVÄ 2:
Hervannan hakkeen kuljettimen magneettierottimen öljynpinta on laskenut. Mitä teet?
RATKAISU:
Kyselen sähköpostilla asiaa meidän yhteistyökumppaneiltamme sekä laitteen valmistajalta. Kantsiiko lisätä öljyä? Vai vaihtaa kokonaan uuteen? Paljonko maksaa? Pitääkö tehdä analyysi öljyn kunnosta?
Vastausten perusteella vanha öljy poistettiin säiliöstä ja laitettiin tilalle 940 L uutta öljyä. (eli jos kylpyamme on 170 litraa niin 5,529 kylpyammeellista öljyä) (tai jos Emen auton tankki on 50 litraa niin 18,8 tankillista)
Kentällä (exculla):
Moni työtehtävä vaatii voimalaitoksella vierailua ja onkin parasta nähdä, miten koulussa opittu teoria konkretisoituu käytännössä!
Palataan vielä esimerkkitehtävään 1. Haluan mallintaa uuden PI-kaavion. Tulostan vanhan kaavion. Minä, kuulakärkikynä ja tuloste ajellaan Hervannan hakkeelle. Kävelen kyseiselle lämmönvaihtimelle ja palaan hetkeksi lapsuuden ”Etsi eroavaisuudet”-tehtävään. Kun pääsen takaisin toimistolle, mallinnan muutokset digitaaliseen muotoon.
Yhteenveto:
Tässä työtehtävässä on kyllä parasta tämä ehkä jopa kliseeksi muodostunut ”mikään työpäivä ei näytä samalta”. Olen saanut tehdä monipuolisesti erilaisia tehtäviä erilaisilla laitoksilla. (Voimalaitoksia, pumppaamoita ja lämpökeskuksia on muuten Tampereella PALJON). Tampereen Energia myös järjestää voimalaitosvierailuita meille kesäläisille, joissa osaavat ihmiset kertovat prosesseista tarkemmin. Meidän kesätyöporukka on tosi kiva ja siitä osa on jo ennalta tuttuja ykiläisiä <33.
Tämän viimeisen kolmen kuukauden oppimiskäyrä on ollut siis hyvin nousujohteinen. Vielä ois 1kk edessä, jonka aikana ehdin hyvin viimeistelemään mun kesän projektit.
TerQui kaikille ja ihanaa kesänjatkoa tavataan taas näissä merkeissä elokuussa <3
Oona 🚃
1. Kemikaaleja terästehtaalla: Milla Anunti, SSAB Hämeenlinna
Moikka! Oon Milla, yksi tän vuoden kesätyöblogin kirjoittajista. Kesän vietän SSAB:llä Hämeenlinnan tehtaalla kemikaaliturvallisuuteen liittyvien hommien parissa. Oon ite ihan valtavan innoissaan omasta kesätyöstä, enkä malta oottaa, että pääsen kertomaan siitä teillekin lisää!
Opintoja mulla on takana nyt jo kaksi vuotta. YKI:lle päädyin aikanaan biotekniikan opintojen perässä, mutta kiinnostuksenkohteideni muuttuessa hieman, vaihdoinkin hiljattain pääaineekseni ympäristötekniikan. Samassa rytäkässä vaihdoin myös sivuaineeni turvallisuustekniikaksi, josta vain viikko myöhemmin sainkin soiton kemikaaliturvallisuuteen liittyvistä kesätöistä. Mun on mahdotonta uskoa, että se olisi ollu pelkkää sattumaa ;D.
Työskentelen siis SSAB:llä, joka on pohjoismaiden suurin teräksen tuottaja. Tuotantolaitoksia SSAB:lta löytyy niin Suomesta, Ruotsista kuin Yhdysvalloistakin. SSAB:n yksi tärkeimmistä arvoista on kestävä kehitys, mikä näin ympäristötekniikan opiskelijan näkökulmasta on mitä erinomaisin asia. Tämä näkyy käytännössä niin, että SSAB pyrkii olemaan koko maailman ensimmäinen teräsyhtiö, joka pystyy tuottamaan teollisessa mittakaavassa fossiilivapaata terästä. Tämä toteutetaan HYBRIT-hankkeen (Hydrogen Breakthrough Ironmaking Technology) avulla, jossa perinteinen kivihiili korvataan vedyllä rautamalmin pelkistyksessä, jolloin päästöinä syntyy vesihöyryä hiilidioksidin sijaan.
Hämeenlinnan tehdas keskittyy pääasiassa kylmävalssatun, sinkityn ja maalipinnoitetun teräksen valmistukseen. Tehdas saa raaka-aineensa Raahen terästehtaalta, jossa valmistetaan kuumavalssattua terästä, jota sitten jatkojalostetaan Hämeenlinnassa asiakkaan käyttöön soveltuvaksi lopputuotteeksi. Tulevaisuudessa myös Hämeenlinnan tuotannossa tullaan hyödyntämään fossiilivapaasti valmistettua terästä, kun SSAB siirtyy kohti fossiilivapaata tuotantoa.
Mutta nyt vielä vähän tarkemmin mun työtehtävistä. Työskentelen siis kemikaaliturvallisuuden parissa, ja käytännössä työni keskittyy kemikaalien riskiarviointien tekemiseen. Jokainen tehtaalla käytössä oleva kemikaali täytyy ihan lainkin mukaan riskiarvioida säännöllisin väliajoin, jotta pysytään kärryillä siitä millaisia vaaroja kullakin kemikaalilla on niin ihmisille kuin ympäristöllekin. Riskiarvioinneissa keskitytään pääosin ympäristö-, käyttö- ja paloturvallisuuteen, jonka jälkeen kemikaalille annetaan vaaraluokitus sen riskien vakavuuden perusteella. Jotta työpäiväni eivät venyisi ihan mahdottoman pitkiksi, ei siis hommanani ole käydä koko tehtaan kemikaaleja läpi vaan tähän asti olen keskittynyt ainoastaan mekaanisessa kunnossapidossa käytettyihin kemikaaleihin.
On ollu ihan mahdottoman siistiä päästä työskentelemään täysin omien kiinnostuksenkohteiden parissa näinkin alkuvaiheessa opintoja ja odotan innolla, mitä kaikkea pääsen vielä kesän aikana töiden puolesta puuhailemaan. Nyt kuitenkin aijon lähteä ulos nauttimaan aurinkoisesta vapaapäivästä hyvän kirjan ja jäätelön kera. Toivottavasti teillä on aivan yhtä ihana kesä tulossa, palaillaan taas myöhemmin kesätyöblogin parissa!
2. Vinopino riskiarvioita ja käytännön kemikaaliturvallisuutta: Milla Anunti, SSAB Hämeenlinna
Moikka taas!
Kesä on vierähtänyt ihan hurjaa vauhtia, ja nyt töitäkin meinaa olla jäljellä enää kuukauden päivät. No mutta mitäs kaikkea oonkaan tässä kesän aikana sitten töissä kerennyt tekemään?
Mun kesätyöt alkoi toukokuun alussa, ja silloin eka viikko keskityttiin pitkälti paikkoihin ja uusiin ihmisiin tutustuessa. Myös tehtaassa liikkuminen tuli ensimmäisen viikon aikana hyvinkin tutuksi, kun käytettiin tunteja pelkästään tehdasta ympäri kävellen. Tämä siis siksi, että jo pian mun oli tarkoitus liikkua tehtaassa ihan itsekseen, eikä se homma ollut mulle ennalta kovinkaan tuttua.
Kun alkututustelut oli hoidettu, pääsinkin jo nopeasti tositoimiin. Mun tehtävä kesän ajan oli siis riskiarvioida kaikki mekaanisessa kunnossapidossa käytetyt kemikaalit sekä tarkistaa ja päivittää kemikaalilistaukset, jotta ne pitäisivät paikkansa jokaisen korjaamon kohdalla. Koska hommaa oli luvassa paljon, ei mulla auttanut kuin ryhtyä toimeen!
Riskiarvio toteutetaan jokaiselle kemikaalille niin, että ensimmäiseksi täytyy käydä haastattelemassa kemikaalia käyttäviä asentajia, jotta saataisiin tieto kemikaalin käyttökerroista, käyttömääristä sekä altistumisajoista. Nämä tiedot ovat oleellinen osa sitä, kuinka vaarallinen kemikaali käyttäjälleen on. Tämän jälkeen voidaan aloittaa itse riskiarvioinnin tekeminen, jossa kemikaalin riskejä ja vaarallisuutta arvioidaan siis työ-, tuote-, ympäristö- ja paloturvallisuuden näkökulmista. Riskiarviot perustuvat asentajien haastattelujen lisäksi kemikaalilainsäädäntöön sekä arvioitavan kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteeseen, josta valtaosa tarvitsemistani tiedoista löytyvät. Tämän jälkeen kemikaalille annetaan vaaraluokitus, jonka jälkeen riskiarvio onkin jo valmis. Jokainen riskiarvio on voimassa 1-5 vuotta kemikaalin vaarallisuudesta riippuen, jonka jälkeen se täytyy taas tarkistaa ja päivittää.
Tähän mennessä oon toistanut edellisen ohjeen noin 250 kertaa eli valmiita riskiarvioita on kertynyt jo aikamoinen määrä. Vaikka arviointilomakkeen täyttö sujuu jo melkein silmät kiinni (älkää huoliko, en oikeesti tee niin), päivät pysyvät silti vaihtelevina ja kiinnostavina. Tähän vaikuttaa suuresti asentajien kanssa käydyt keskustelut tehtaassa, sillä vaikka keskustelujen tarkoitus on selvittää tietoja riskiarvioitavana olevasta kemikaalista, olen samalla päässyt kuulemaan ja oppimaan valtavasti koko tehtaan toiminnasta. Lisäksi erityisen mielenkiintoista työstäni tekee se, että jokaisella kemikaalilla on tietystikin erilaisia ominaisuuksia ja vaaroja, jotka täytyy huomioida riskiarviota tehdessä.
Kesän aikana perustyönkuvani lisäksi olen päässyt osallistumaan viikoittain työnjohtoryhmän kokouksiin ja sitä kautta kuulemaan tehtaan ajankohtaisimmista aiheista ja kuulumisista. Tämän lisäksi olen päässyt satunnaisesti osallistumaan erilaisiin turvallisuusaiheisiin koulutuksiin, jotka tukevat osaamistani nykyisessä työssäni sekä varmasti myös tulevaisuudessa. Muutaman päivän olen viettänyt myös vaarallisten jätteiden varastolla, sillä olen työn ohessa siistinyt korjaamojen kemikaalikaappeja hävittämällä sieltä kaikki vanhentuneet ja käytöstä poistuneet kemikaalit. On ollut todella hienoa päästä osallistumaan mukaan monenlaisiin mielenkiintoisiin juttuihin.
Nyt loppusuoran häämöttäessä hommani mekaanisen kunnossapidon puolella on alkanut tulla päätökseen. Viimeisen kuukauden vietänkin varaston kemikaalien parissa – siitä lisää seuraavassa ja kesän viimeisessä postauksessa!
1. Ympäristösuunnittelua ja hiekkaleikkejä: Janni Hyttinen, Taratest Oy
Moikka kaikki blogin lukijat!
Täällä kirjottelee Janni, opiskelen YKIllä ympäristötekniikkaa kolmatta vuotta ja valmistuin nyt keväällä kandiksi. Sivuaineena opiskelen turvallisuustekniikkaa ja tätä kesää vietän Tampereen Pirkkalassa Taratest Oy: lla ympäristöpuolen harjoittelijana. Tällä hetkellä kuitenkin kirjoittelen teille Lohjan auringon alta, koska pääsin heti alkukesästä ensimmäiselle työreissulle Etelä-Suomeen. Näistä hommista ja työpäivien kulusta pääsette kuitenkin kuulemaan tarkemmin pitkin kesää.
Mutta nii mikä ihmeen Taratest?
Taratest on tamperelainen 40 v vanha maaperän ja ympäristöalan asiantuntijafirma, jonka toimipisteitä löytyy Tampereelta, Turusta ja Vantaalta. Firma pyörii tällä hetkellä noin 150 työntekijän voimin ja Taratestilla asiakkaita riittää niin infran, talorakentamisen ja teollisuuden puolelta. Yritys jakautuu pohjatutkimuksiin sekä geo- ja ympäristösuunnitteluun ja -tutkimukseen. Itse pöhisen näistä ympäristöasioiden parissa, mutta osastot tekevät tiuhaa tahtia yhteistyötä keskenään. Oma polku tänne kulki viime vuoden geotekniikan päivien kautta, joilla törmäsin firman edustajaan ja tässä sitä nyt ollaan.
Meillä ympäristöpuolella hommia riittää ihan laidasta laitaan. Työtehtävät on vaihtelevia, eikä päivät näytä samanlaisilta olipa sitten toimistolla tai maastossa. Hommissa pääsee usein näkemään koko työn kaaren: ensin käydään maastossa ottamassa näyte, sitten raportoidaan tulokset asiakkaalle ja viimeisenä tehdään suunnitelman jatkotoimenpiteistä.
Tässä esim. kuva musta lapsuuden unelma-ammatissa eli lapioimassa hiekkaa (ammattikielellä ottamassa kokoomanäytettä PIMA-kasasta labraan lähetettäväksi).
PIMA-tutkimusten lisäksi täällä ympäristöpuolella tehdään myös mm. pohjavesimittauksia, vesien laaduntarkkailua, sedimenttitutkimuksia, melu- ja tärinämittauksia sekä laaja-alaisesti erilaista ympäristösuunnittelua. Hommia riittää siis raportin naputtelusta ja AutoCADin vääntämisestä aina hiekkaleikkeihin ja metsässä suunnistukseen.
Kuten huomaa, työnkuva on laaja ja joka päivä oppii jotain uutta esim. kuinka erottaa hirvi ja hevonen kaatosateessa (ei oo nii helppoa miltä kuulostaa, se oli hirvi).
Työporukassa asenne on kuitenkin hyvä, jos jotain ei vielä osata se varmasti opitaan. Uutena työntekijänä yllätti positiivisesti myös se, että jo näin kuukauden jälkeen luotetaan vastuuta ja uskotaan osaamiseen. Ja kyllä tässä paljon onkin jo opittu, kohta ollaan jo ihan asiantuntijoita. Ok siihen vielä vähän matkaa, mutta kovaa vauhtia menossa.
Ensimmäinen kuukausi töissä meni silmän räpäyksessä. Ekojen päivien jälkeen lähdin töistä suu auki ihmetellen, täällä ihan oikeasti pääsee tekemää just sitä mitä on opiskellut. Niiku mitä?! Tarkemmin päivien sisällöstä pääsette kuitenkin kuulemaan seuraavassa tekstissä, nyt meitsi lähtee nauttimaan Lohjan auringoista, että jaksaa huomenna taas suunnistaa puskissa.
Heippa!
2. Aurinkovoimapuistoja ja öljyvahinkoja: Janni Hyttinen, Taratest Oy
Terve taas ja ihanaa päivää jälleen teille blogin lukijoille. Kesä on edennyt järkyttävää vauhtia, mutta teidän onneksi se tuo mukanaan myös uuden blogitekstin! Tällä kertaa syvennytään enemmän työpäivien kulkuun ja siihen, mihin täällä nyt aikaansa käyttää.
Alkukesän aikana olen päässyt viettämään rutkasti aikaa Etelä-Suomessa. Pohjavesiputkien mittaukset ovat jatkuneet ja työreissut ovat olleet parhaillaan viikon mittaisia. Itselle luonnossa liikkuminen on aina ollut mieleistä, joten hommissa ei myöskään ole ollut valittamista. Pohjavesien pintaa tarkkaillaan tietyillä alueilla säännöllisin välein ja tuloksista saadaan tietoa tulevan maanrakentamisen tueksi. Tässä kuva minusta (oikealla) ja pohjavesiputkesta, jonka luo sai tarpoa ihan kiitettävän matkan nokkospuskassa.
Pakko sanoa, että vaikka luonto on kivaa jne. niin siinä noin 200 putken kohdalla kaatosateessa mitatessa alkaa miettimään, että tätäkö se maailman pelastaminen on. Mutta onneksi nyt pääsee vähäksi aikaa taas sisälle toimistohommiin :).
Yksi mielenkiintoisimmista projekteista kuluneen kesän aikana on ollut aurinkovoimapuiston vesienhallintasuunnitelman tekeminen. Projektilla pääsi oppimaan lisää AutoCADin pyöritystä ja soveltamaan haastavia matemaattisia yhtälöitä (=kolmion pinta-alan laskeminen) käytännön tehtäviin. Iso osa työstä oli Paikkatietoikkunan tulkintaa ja esiselvitysten lukemista, mutta projektissa tarvittiin myös omaa tiedon soveltamis- ja ongelmanratkaisutaitoa.
Suunnitelmassa tarkasteltiin laaja-alaisesti hankealueen ympäristöä valumakertoimien määrityksessä sekä muodostettiin mitoitusvirtaamat ennen ja jälkeen aurinkopaneelikentän rakentamiselle. Laskennan perusteella suunniteltiin kohteeseen tarvittavat lisäojitukset ja hulevesialtaiden sijainnit ja koot. Aluksi jännitti, että millä valtuuksilla minä tässä saan päättää, että minkä kokoista hulevesiallasta sinne nyt laitetaan, mutta kyselemällä, lukemalla ja tutustumalla materiaaleihin homma selkeytyi. Suunnitelma saatiin kunnialla pakettiin, kokemusta tarttui runsaasti ja hyvät ojat tuli vaikka itse sanonkin :D.
Toimistopäivät eivät myöskään ole aina pelkkää Excelin naputusta. Aamulla voi näyttää siltä, että edessä on pitkä päivä raporttien kimpussa, mutta kohta esihenkilön puhelin kilahtaa ja sermin takaa kuuluu “Sulle tuli keikka!”. Sitten ei muuta kun kamat kasaan, työvaatteet päälle ja suunnataan kohteeseen. Tällaisia käyntejä tulee mm., kun jostain on päässyt valumaan haitta-aineita ympäristöön, tai käydään ottamassa näytteitä esim. rakennustyömailta vanhojen öljysäiliöiden tai epämääräisten maasta kaivettujen löydösten luota. Osa tapauksista on pelkkiä varotoimia, kun taas osa voi johtaa pitkään puhdistusprosessiin ja lopulta esim. riskinhallinnan raportin laatimiseen.
Eli jos joskus löydät traktorisi puskasta ja moottoriöljyt ei olekaan enää niiden luontaisessa elinympäristössä moottorin sisässä vaan naapurin ojassa, niin kaivele Taratestin numero esiin ja soittele. Todennäköisesti seuraavaksi paikalle kurvailee joko minä tai kollega näytteenottopussi toisessa ja lapio toisessa kädessä niin eiköhän se homma siitä hoidu.
Kaikki PIMA-tapaukset ei suinkaan ole ympäristövahinkoja, vaan näytteenottoja tehdään paljon myös esim. pohjatutkimusten yhteydessä tai ympäristösuunnittelun osana. Tällöin usein lähdetään kohteelle kairaajan ja kairakoneen kanssa ja otetaan näytteitä eri maakerroksista. Projektista riippuen näytteistä analysoidaan esimerkiksi raskasmetalleja, PAH-yhdisteitä, öljyhiilivetyjä tai haihtuvia orgaanisia yhdisteitä.
Nyt kuitenkin allekirjoittanut lähtee hakemaan päivän kolmannen kahvikupillisen. Palaillaan asiaan seuraavassa blogissa ja tässä teille vielä kuva pvp mittausreissun söpöimmästä luontohavainnosta.
Muistakaa nauttia kesästä, heippa!
- Kunnoollista vesihuoltoa lakeuksilla: Juha Jormanainen, Kauhavan Vesi Oy
Moro Härmän lakeuksilta! Olen Juha Jormanainen ja työskentelen Kauhavan Vesi Oy:llä projektityöntekijänä. Työtehtäviini kuuluu laitoksien prosessien ohjaus, optimointi ja kehitys, työohjeiden päivitys ja uusien luominen, kunnossapitojärjestelmän prosessien kehittäminen sekä muut pöydälle ilmestyvät projektit. Viimeisimpänä projektina loin hankesuunnitelman ja kustannusarvion hankkeelle, jossa tarkoituksena on vähentää jätevedenpuhdistamoille päätyvien hule- ja vuotovesien määrää ja arvioida niiden kustannusvaikutuksia. Exceliä on saanut myös rallattaa aivan kiitettävästi. Hommia on siis saanut painaa laidasta laitaan ja hyvä niin. Myös etätyöpäivät ovat onnistuneet ja heti taloon tullessani pääsin osallistumaan myös vesihuoltopäiville, siitä valtaisa peukku!
Kirjoittelen kesätyöblogia nyt jo toista kertaa vesihuollon parista. Sain keväällä kandin pakettiin ja syksyllä aloitan maisterivaiheen opinnot. Pääaineena kandissa opiskelin ympäristötekniikkaa ja sivuaineena kemiaa. Kemian sivuaine on kyllä osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi, kun päivittäin tulee touhuttua aika laajasti erilaisten litkujen ja kemikaalien sekä erilaisten prosessien parissa. Pakko myös sanoa, että ympäristötekniikan pääaine antaa todella hyvät työkalut vesihuollon parissa toimitteluun, suosittelen. Maisterivaiheen sivuaineeksi valitsen mahdollisesti jotain pöhisevämpää (lue: tuotantotaloutta/turvallisuustekniikkaa).
Mitenkäs sitten päädyin lakeuksille? Työpaikkailmoitus jysähti keväällä Ykin hiekkalaatikolle ja nopeat sormet olivat valttia. Vahva suositus siis liittyä hiekkalaatikolle, jos et siellä vielä ole. Kauhavan Vedellä olen toimitellut nyt puolisentoista kuukautta monipuolisten tehtävien parissa. Lähiesimiehenä minulle toimii entinen ykiläinen, nykyinen käyttöpäällikkö Sara Rantamäki, joka vastaa putsareiden, vedenottamoiden ja pumppaamoiden toiminnasta. Vakituista henkilökuntaa talossa on 11 kipaletta. Kauhavan Veden toiminta-alue on suhteellisen laaja: vettä toimitellaan suuntaan ja toiseen myös 2009 Kauhavaan liittyneisiin Ylihärmään, Alahärmään ja Kortesjärvelle. Asukkaita alueella on noin 15 000 ja karjaa saman verran.
Kerron seuraavassa postauksessa tarkemmin touhuistani täällä peltojen keskellä. Nautitaan odottelun ajan taivaalta ja hanasta tulevasta vedestä!
2. Kesän viimeiset vesileikit: Juha Jormanainen, Kauhavan Vesi Oy
Moro jälleen! Kesän hommat alkavat olla jo ehtoopuolella, hommia on saanut painaa laidasta laitaan ja vieläpä tosissaan muttei kuitenkaan vakavissaan. Opintojen jatkuminen on jo kulman takana, mutta katsotaan ensin tämä minun osaltani viimeinen blogikirjoitus mallia 2025 paisuntalietteestä ja muusta tajunnanvirrasta. Kiitos ja anteeksi jo etukäteen!
Miksi täällä vaahtoaa niin kovasti?
Vesihuollon prosessien kurssilla mainittiin, että tiettyjen mikrobien runsas määrä voi aiheuttaa vaahtoamista ilmastuksessa. Aiheeseen lisää paneuduttuani ehdotin aktiivilietteen mikroskopointia, joka päädyttiin tilaamaan. Tuloksena oli, että aktiivilietteen valtalajeiksi todettiin Nocardia spp. sekä M. parvicella. Nämä kaverit muodostavat rihmoja sekä aiheuttavat paisuntalietettä.
Rihmat estävät normaalin flokkien laskeutumisen ja aiheuttavat niille hapenpuutetta. Tuloksena on limainen ja sitkeä ruskea vaahto, jonka mukana kiintoainetta ja fosforia pääsee karkaamaan jälkiselkeyttämöstä, ei kiva. Ilmastuksessa kupliva vaahto sotkee myös paikat ja haittaa putsarilla toimimista.
Mistä kehnot vieraat ovat päätyneet meille kylään?
Syitä on useita ja on mahdotonta sanoa, että johtuuko paisuntaliete yhdestä tietystä tällistä vai onko kyseessä jonkinlaista yhteisvaikutusta. Esimerkiksi jäteveden ravinteiden epätasapaino, matala F/M-suhde, erityiskuormittajat, tulevan jäteveden suuri rasvapitoisuus ja matala liuennut happi voivat aiheuttaa rihmabakteerien räjähdysmäistä kasvua. Mikroskopoinnissa havaittiin myös runsaasti kuoriameeboita, jotka kestävät hyvin myrkkyjä. Kuoriameebojen runsas määrä voi siis kieliä jonkinlaisesta myrkkytällistä.
Tulevan jäteveden laatuun on vaikeaa vaikuttaa. Jäteveden tasalaatuisuus on avainasemassa prosessin biologian kannalta. Tasalaatuisuutta edistää teollisuusjätevesisopimukset, jotka tekevät yhteiset pelisäännöt selväksi yrityksille. Prosessia haittaavat myös jätevesiverkostoon päätyvät hule- ja vuotovedet, jotka laimentavat jätevettä. Tästä päästään suoraan matalaan F/M-suhteeseen: hulevesi-jätevesi-cocktailin BOD7 on pienempi kuin ”puhtaan” jäteveden, jolloin prosessin pienillä ystävillä on yksinkertaisesti nälkä ja niiden työt (typenpoisto) jää tekemättä. Ymmärtäähän sen, itsellänikin sykkisi otsasuoni kovasti, jos koko ajan olisi nälkä… Hule- ja vuotovesiongelmaan liittyen loin hankesuunnitelman ja kustannusarvion, joista mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Kyseessä on siis Ympäristöministeriön Ahti-ohjelma teemalla haitta-aineet hallintaan ja hakukokonaisuutena ”Hule- ja vuotovesien aiheuttamat kustannusvaikutukset”. Syksyllä nähdään, että mitä mieltä ELY oli suunnitelmasta! Palataanpa takaisin sivuraiteilta…
Mitä vieraiden häätäminen vaatii?
TLDR: Hanki tietoa, laske ja suunnittele, ota jakari käteen
Häätäminen vaatii tiedonhankintaa, laskentaa, juurisyiden selvitystä ja lopulta temppujen tekemistä prosessissa. Valtamerilaivaa on paha lähteä kääntämään summanmutikassa.
Ilmastuksen ensimmäinen lohko viidestä lohkosta muutettiin anaerobiseksi ja seuraava anoksiseksi, joka on normaalisti aerobinen. Palautuslietekierto oli mahdollista vetää pintavetona palautuslietepumpulta toiseen lohkoon ja nitraattikierto hoidettiin uppopumpulla vitoslohkosta kakkoslohkoon, jotta denitrifikaatio saataisiin toimimaan poikkeusoloissa. Ennen tätä temppua oli laskettava ilmastuskapasiteetin riittäminen poikkeusoloissa. Lähtötietoja laskuihin sai penkoa laitoksen rakennuspiirroksista, virallisista näytetuloksista sekä omista mittauksista ja antureista. Lopulta pääsin toteamaan, että ilma piisaa BOD:in ja ammoniumin hapettamiseen poikkeusoloissa. Poikkeusoloissa toimiminen tarkoittaa tässä tapauksessa prosessin tiettyjen osien ajamista käsikäytöllä automaattikäytön sijaan, jolloin pitää olla todella kärryillä siitä mitä tekee.
Lieteikää voidaan lyhentää ylijäämälietteenpoistoa lisäämällä. Tässä on kuitenkin ongelmana se, että typenpoisto voi häiriintyä, kun MLSS laskee ja tulevassa jätevedessä onkin enemmän käsiteltävää ainesta. Lisäksi rihmat pääsevät osittain takaisin prosessiin lietekuivaimen rejektiveden mukana. Jälkiselkkarin ja ilmastuksen välillä toimiva mammuttipumppu otettiin pois käytöstä, jotta rihmat eivät kierrä prosessissa. Mammutti imaisee siis muutaman sekunnin ajan pintalauttaa pois selkkarista jokaisella laahan kierroksella. Hypokloriittia kävin juuri kippaamassa prosessiin, jotta muut vähäisemmät rihmabakteerit häviäisivät. Ajatuksena tässä on, että kloori polttaisi vain rihmabakteerien rihmat ja ei tappaisi liikaa hyviä pieniä ystäviä. Pahaa teki joka tapauksessa… Tässä tapauksessa kloori prosessin biologialle on kuin apteekin antibiootti eli se tappaa pahaa mutta myös hyvää. Kaksiteräisten miekkojen ja parhaiden kompromissien kanssa tasapainoilu on tullutkin hyvin tutuksi tässä saagassa. M. parvicellan pään menoksi voidaan myös annostella saostuskemikaalia, mutta katsotaan nyt ensin purisiko jo tehdyt muutokset.
Huh, paljon on siis tullut tehtyä ja kaikkea ei tähän eepokseen saa edes mahtumaan. Mitäs sitten seuraavaksi? No aika näyttää, että miten vaahdolle käy. Seuraavaksi agendassa olisi uuden suodatustekniikan pilotointia vedenottamolla. Siitä ei tule tekstiä mutta kiltahuoneella voidaan höpötellä aiheesta kahvin äärellä. Näytteenottosuunnitelma, suodatinyksikön mitoitus ja karkea piirros laitteistosta ovat nyt valmiina, seuraavaksi pitäisi saada pönttö kasattua. Kiitos tässä vaiheessa lukijoille, nauttikaahan vielä hetki kesätöistä/lomasta ennen arkeen palaamista!
-Juha