Kesä ympäristögeotekniikan harjoittelijana: Anni Kallioinen, Ramboll Finland Oy
Heippa!
Oon Anni Kallioinen ja tänä kesänä työskentelen Rambollilla, specifimmin Luopioisissa, Pälkäneellä ympäristögeotekniikan toimipisteessä. Valmistuin viime kesänä ympäristöinsinööriksi ja aloitin mun opinnot Hervannassa maisterivaiheen opinnoilla viime syksynä! Eli tulevana syksynä mulla alkaakin jo toinen ja viimeinen (?) yliopistovuosi.
Opiskelen pääaineena ympäristötekniikkaa ja sivuaineeksi otin rakennustekniikan puolelta infrarakenteet. Ympäristötekniikan puolelta oon käynyt kursseja mm. LCA:sta, prosessitekniikasta, tietopohjaisesta kestävästä päätöksenteosta, ympäristöjohtamisesta ja ympäristöriskien analysoinnista, geotekniikkaa, vesitekniikkaa, pilaantuneiden maiden kunnostamista sekä ilmansuojelua. Yhden automaatio -kurssinkin kävin ja läpäisin, huh.
Infrarakenteiden sivuaineeseen kuuluu neljä kurssia; Maaperägeologia, maarakennustekniikka, geoympäristötekniikka ja kiertotalous infrarakentamisessa. Otin infrarakenteet sivuaineeksi, koska tykkäsin ihan tosi paljon tuosta geotekniikan perusteet -kurssista. Tänä keväänä kävin maarakennustekniikan ja kiertotalous infrarakentamisessa kurssit. Tykkäsin molemmista, mutta tuo kiertotalous infrarakentamisessa oli kuitenkin yksi kevään lempparikursseista. Kurssilla käytiin kattavasti läpi eri uusiomateriaaleja, kuten teollisuudesta ja purkamisesta syntyviä materiaaleja ja niiden hyötykäyttöä. Niiden mukana avautui myös uusi maailma tuonne ympäristölainsäädäntöön, ympäristölupiin ja laatuvaatimuksiin.
Täällä Luopioisten toimipisteessä meitä on yhteensä 12. Luopioisten ympäristögeotekniikan yksikkö tarjoaa palveluja mm.: geolaboratoriotöistä, kiviaineslaboratoriotöistä, stabiloinnista, happamista sulfaattimaista, uusiomateriaaleista sekä EU-hankkeisiin liittyen. Luopioisten toimipiste on T&K (tutkimus- & kehitys-) yksikkö, jossa juurikin tutkitaan ja testataan mm. uusiomateriaaleja ja erilaisia stabilointiaineita. Toivonkin, että tän kesän aikana pääsen tutustumaan vielä tarkemmin jo koulussa opetettuihin uusiomateriaaleihin ja niiden testaukseen!
Ympäristötekniikan ja infrarakenteiden kombo on kyllä osoittautunut erinomaiseksi tässä mun tämän kesän kesätyössä Rambollilla. On ollut kiva huomata, että jo käytyjen kurssien tiedot esim. uusiomateriaaleista ja geoteknisistä laboratoriotesteistä ovat osoittautuneet hyödyllisiksi! Mun tehtävänimike on siis harjoittelija täällä ympäristögeotekniikan yksikössä. Mun työtehtäviin on kuulunut jo vaikka mitä. Teen töitä niin geolaboratoriossa kuin toimistossakin. Näistä mun työtehtävistä kerron sitten tarkemmin seuraavassa julkaisussa!
Rambollin työyhteisöön olen päässyt oikein mukavasti sisään. Näinä ensimmäisinä viikkoina mua on perehdytetty ja opastettu töihin. Perehdytys on ollut mielestäni tosi kattavaa ja olenkin päässyt tässä juhannuksen alla tekemään jo paljon laboratoriotöitä itsenäisesti. Lisäksi olen päässyt käymään jo muutaman kerran Tampereella strategiatilaisuudessa sekä kesätyöntekijöiden perehdytyspäivässä.
Perehdytyspäivä sisälsi uuden oppimista, Rambollin historiaa ja tutustumista yrityksen toimintaan sekä tietysti tutustumista uusiin tuleviin kollegoihin. Oli kyllä erittäin kiva päivä ja sainkin monta uutta tuttua ympäri Suomea! Perehdytyspäivän aikana oli hauska kuulla myös vanhempien Rambolllaisten uratarinoita ja ilta päättyi saunomiseen ja uimiseen!
Tässä oli lyhyesti vähän esittelyä itsestäni ja kesätöistä ja seuraavassa postauksessa kerron sitten enemmän työstä ja työtehtävistä täällä Ramboll Luopioisissa! Onnea ja menestystä kaikille kesätöihin tai kesäkurssien pariin! Mukavaa kesän alkua kaikille!
-Anni
Kesäinen Raahe – Tuulivoimaa toimistotuolista käsin: Annareetta Reponen, Arenso Oy
Moro!
Oon Annareetta (Annukka), ja ensivuonna lähtee 4. vuosi käyntiin energia-alan opintoja. Pyöräytin tuossa kevään aikana kandin ja hain armottomasti töitä omalta alalta salaa toivoen, että pääsisin työskentelemään uusiutuvaan energiaan liittyen. Työ tuotti tulosta ja sain kutsun haastatteluun Arensolle tuulivoiman pariin. Vaikka puhelun aikana erehdyksissäni viittasinkin tuulivoimaan aurinkovoimana (pää pyörällä aurinkovoima -aiheisesta kandista), pääsin vielä haastatteluun ja sain suureksi ilokseni kesätyöpaikan Arensolta Raahesta!
Jos Arenso (Arctic Energy Solutions) ei ole ennestään tuttu, niin ei hätää! Yritys on vielä jokseenkin uusi (est. 2024), ja on syntynyt Suomen Hyötytuuli Oy:n kokonaisjakautumisen seurauksena. Nykyään toimii jakautumisen jäljiltä siis kolme yhtiötä: Arenso Oy, Suomen Hyötytuuli Oy (SHT) ja Tahkoluoto Offshore Oy. Kaikkien kolmen yrityksen omistajina jatkavat Suomen Hyötytuulen nykyiset omistajat: Alva-yhtiöt Oy, Helen Oy (Oy Mankala Ab), Lappeenrannan Energia Oy, Lahti Energia Oy, Oy Turku Energia – Åbo Energi Ab, Pori Energia Oy, Tampereen Energia Oy ja Vantaan Energia Oy. Karkeasti jaoteltuna SHT omistaa maatuulivoimapuistot ja Tahkoluodon merituulipuiston, ja Tahkoluoto Offshore omistaa Tahkoluodon merituulivoimapuiston laajennushankkeen. Arensolla on työntekijät.
Arenso on laitetoimittajista ja urakoitsijoista riippumaton asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa kokonaisvaltaisia asiantuntija- ja elinkaaripalveluita tuulivoimaan liittyen SHT:lle ja Tahkoluoto Offshorelle. Arenso kulkee kotimaisen tuulivoimaosaamisen kärjessä, ja muun muassa Tahkoluodon merituulipuisto on kotimaisen merituulivoiman pioneeri ja maailman ensimmäinen jäätyvän meren merituulivoimapuisto. Toiminta halutaan pitää kestävällä pohjalla luonnon monimuotoisuutta samalla vaalien. Tästä esimerkkinä Suomen ensimmäinen tuulivoiman yhteydessä käytetty lintututka, joka havainnoi erityisesti uhanalaisia lajeja.
Oma työni on kunnossapidon avustavien töiden parissa tietokoneen ääressä. Työtehtäviini kuuluu dokumenttien hallinta tietojärjestelmissä, kunnossapitojärjestelmän päivittäminen sekä muut satunnaiset projektit. Toimistotila löytyy Raahen hallilta, jossa säilytetään huoltokalustoa ja työkaluja Raahen alueen tuulivoimapuistojen ylläpitoa varten. Vaikka työtehtävät pääasiassa ovat tietokoneen äärellä tapahtuvia, koen silti tärkeäksi hallilla läsnäolemisen, sillä täällä saa paljon syvemmän ymmärryksen siitä, mitä tuulivoiman kunnossapitotöihin kuuluu. Pyrin ajelemaan Oulusta Raaheen aina aamu 7:ksi, jotta ehtisin kuuntelemaan kunnossapidon aamupalaveria, jossa käydään läpi päivän tarvittavat huollot asentajien kanssa. Muutenkin asentajien kanssa juttelemalla ja heidän touhujaan seurailemalla saa paremman kuvan siitä, mitä tuulivoiman kunnossapitotyö pitää sisällään.
Työmatka on toki rapia Oulun ja Raahen välillä, mutta äänikirjasovellus on tilattu ja tässä kesän aikana seurailen montako äänikirjaa ehdin kahlaamaan läpi työmatkojen aikana (Kirjacounter: 5). Nyt oon pari viikkoa asustellut Haukiputaalla mökillä. Matkaa tulee lisää, mutta mökillä on sauna ja grilli.
Palataan asiaan taas seuraavassa blogissa! Mökkeilkää ja nauttikaa kesästä!
Heippa!
Unelmia ja labrahommia: Matti Heiniemi, Tampereen yliopisto – Kemia ja uudet materiaalit
Tervehdys kansalainen! Mun nimi on Matti ja aloittelen syksyllä kolmatta vuotta opintoja, pääaineenani kemia ja sivuaineenani materiaalitekniikka. Minulle on tänä kesänä suotu mahdollisuus päästä sekä työskentelemään, että kirjoittamaan kesätyöblogia tutkimusapulaisena Tampereen yliopiston kemian ja uusien materiaalien (CAM) tutkimusryhmärykelmässä. Tarkemmin sanottuna, vietän tämän kesän Smart photonic materials -tutkimusryhmässä (SPM) Sähkötalon rippeissä, RedLabs -tutkimuslaboratoriossa.
Koska myös eräs toinen ykiläinen on ykiläinen kesäduunissa CAM-rykelmässä eri ryhmässä niin ensimmäisten tekstien joukosta löytynee kaksi samaa mutta kuitenkin erilaista esittelyosiota. Tämähän ei tietenkään haittaa, sillä kemian opiskelijoiden konsentraatio kesätyöblogeissa on tänä vuonna vähintäänkin ennätyksellisen suuri.
CAM on tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa toimivan materiaalitieteen ja ympäristötekniikan yksikössä toimiva tutkimusympäristö. CAM koostuu 8 eri tutkimusryhmästä, joista yksi on SPM. Ryhmissä poikkitieteellinen osaaminen ja kansainvälinen tutkimus sekä yhteistyö yhdistyvät, tavoitteena on kehittää kestäviä ratkaisuja esimerkiksi synteettisten ja biologisten materiaalien parissa esimerkiksi sensorien tai aurinkokennojen kehittämiseksi.
Jo tutkimusryhmien määrästä voi päätellä, että kyse ei ole kovin pienestä kokonaisuudesta. Professoreita löytyy 7, lehtoreita ja opettajia 5 sekä tutkijatohtoreita ja väitöskirjatutkijoita kumpiakin kolmisenkymmentä henkeä. Tähän päälle ylläpitävä henkilöstö ja tänä vuonna huomattavan suuri määrä tutkimusapulaisia tarkoittaa sitä, että labrassa tarvitsee harvoin olla yksin. Pelkästään SPM:n puolesta kesätyökavereita on minulla 6.
Kesätyöntekijöistä enemmistö on kansallisia opiskelijoita, mutta tutkijaryhmä itsessään on hyvin kansainvälinen. Työkielenä toimii siis englanti, materiaalit ja tiimin tapaamiset, sekä muut tapahtumat ovat englanniksi, minkä olen kokenut isona plussana, erityisesti puhetaitoja pääsee kehittämään haastavassa kieliympäristössä.
Työporukan vahvuuksina ovat avoimuus sekä monipuolinen osaaminen. Rennoista kahvihuonekeskusteluista voi saada irti niin hyviä nauruja kuin vinkkejä oman projektin pulmiin. Meidät kesätyöntekijät on hyväksytty mainiosti mukaan osaamisesta riippumatta ja ryhmäytymismahdollisuuksia riittää.
No mitä tutkimusapulainen sitten tekee? Riippuu väitöskirjatutkijasta, jonka ohjattavana toimit. Tutkimusapulainen auttaa väitöskirjatutkijaa tutkimuksessaan ja kesän ajaksi on yleensä jokin tähän liittyvä yksittäinen projekti, missä puoli-itsenäisesti valmistetaan näytteitä, tehdään mittauksia sekä etsitään tietoa projektiin liittyen. Työn sisältö ja menetelmät vaihtelevat suurestikin tutkimusapulaisten välillä.
Omalla kohdalla tutkimuskohteena ovat lämpötila- ja kosteusherkät happopolymeeripohjaiset ohutkalvot, joita voidaan käyttää ympäristön olosuhteiden seuraamiseen värimuutoksen avulla. Perustana toimii suuressa roolissa SPM:n tutkimuksessa olevat atsobentseenimolekyylit. Atsosta ei tarvitse tietää oikeastaan kuin se, että se imee ja säteilee valoa eri tavalla riippuen molekyylin rakenteen muutoksista. Muutokset ovat palautuvia ja toistettavia. Esimerkiksi happamana jokin atso on huoneenlämmössä keltainen ja lämpimänä tai kosteana vaaleamman värinen.
Alkukesä on mennyt omalta kohdalta aika itsenäisesti. Perusidea ja tavoite on tiedossa, mutta ohjaajani menojen takia olen pääasiassa valmistanut erilaisia näytteitä ja tutkinut laadullisesti värimuutoksia ääriolosuhteissa. Tavoitteena on löytää karkea ympäristöystävällinen ”resepti” kalvoja varten ja saada optimoitua ne monipuolisiksi ja nopeisiin palautuviin muutoksiin kykeneviksi. Parhaassa tapauksessa saadaan hyvä pohja tämän hyödyntämiselle kaupallisissa sovelluksissa.
Tutkimustyö on yhdistelmä manuaalisempaa suorittamista sekä ongelmanratkaisua, mikä tekee työstä monipuolista. Teoria saattaa toimia mainiosti mutta sen toteuttaminen harvoin menee täysin kohdalleen. Haasteita ovat tuottaneet molekyylien keskinäiset vuorovaikutukset ja kalvojen laatu, mutta lupaavia tuloksia on alkanut syntymään. Ne ovat tosin täysin vastakkaisia kuin mitä aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt. Seuraavaksi edessä häämöttää näytteiden värimuutosten tutkiminen tarkemmin hallituissa olosuhteissa. Mukavaa alkanutta kesää kaikille, palaillaan asiaan heinäkuussa.
Synteesien saloja tutkimuslaboratoriossa: Viivi Juntti, Tampereen Yliopisto – Kemia ja uudet materiaalit
Moikka! Oon Viivi ja sain just fuksivuoden pakettiin YKIllä. Pääainetta pääsenkin siis aloittamaan vasta ensi syksynä, mutta siihen rooliin valikoitui kemia. Aloitin toukokuussa työt tutkimusapulaisena Tampereen Yliopiston synteettisen kemian tutkimusryhmässä, eli otin siis ns. varaslähdön labratöihin kesätöiden merkeissä nauttien samalla kampuksen opiskelijaravintoloiden antimista. Näin ensiksi koitan parhaani mukaan selittää pintapuolin tutkimusryhmää ja tehtävääni tutkimusapulaisena.
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan materiaali- ja ympäristötekniikan yksikkö jakautuu kolmeen tutkimusalaan, jotka jakautuvat edelleen useisiin tutkimusryhmiin. Synteettinen kemia osuu luokittelussaan CAM-tutkimusalaan, eli oikealta nimeltään ”Chemistry and Advanced Materials”. Nimensä mukaisesti tutkimusryhmät käsittelevät vaihtelevalla osuudella sekä kemian ratkaisuja kuin materiaalitieteitä. Synteettisen kemian tutkimusryhmä keskittyy vahvasti siihen kemiasektoriin, ja töitä tehdään muun muassa valoon reagoivien bioaktiivisten yhdisteiden ja metalliorgaanisten katalyyttien parissa. Tutkimusryhmä tekee myös tiivistä yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa, Turun yliopistosta Japaniin saakka.
Tutkimusryhmään kuuluu tällä hetkellä ryhmän esihenkilön lisäksi kolme tutkijaa, joista jokaisella on oman osaamisensa kautta rooli tutkimustavoitteissa, mutta yhteistyö ja yhteinen ajatustenvaihto on jokapäiväistä. Työilmapiiri onkin avulias ja kannustava, ja työntekijöiden ammattitaitoa ei voi kuin ihailla. Työpäivät koostuvat niin kesätyöntekijöillä kuin tutkijoillakin hyvin pitkälti kokeellisesta tekemisestä ja erilaisista mittauksista. Tutkijat käyttävätkin ahkerasti etenkin UV-VIS- ja NMR-spektroskopiaa tutkimuksessaan, minkä sivustaseuraaminen on ollut hyvin kiehtovaa.
Tehtäväni on ensimmäisen kuukauden aikana ollut tutustua synteesin saloihin, ja tuottaa eri reaktiotuotteita seuraaviin käyttötarkoituksiin. Tutkimuksessa käytettävät aineet ovat kompleksisia yhdisteitä, ja olen päässyt tekemään ensimmäisiä reaktioita, joiden tuotteista olisi lopulta tarkoitus tulla erilaisten kompleksisten yhdisteiden monomeerejä. Olen päässytkin jo aika syvälle kokeellisen kemian maailmaan; uuttamaan, tekemään pylväskromatografiaa, lukemaan NMR-spektrejä, sekä tietenkin myös tiskaamaan. Ilman aiempaa kokemusta kemian laboratoriotyöskentelystä, voin jo nyt kuukauden jälkeen sanoa, että olen oppinut vaikka ja mitä.
Tutkimuksen kokonaisuutta on vielä hieman hankala hahmottaa, mutta olen onnekseni saanut selkeää ohjausta ja tasooni sopivaa tekemistä. Joka päivä oppii jotain uutta tutkimuksesta, ja viikoittaisissa kokouksissa saa kuulla tutkimustyön etenemisestä ja tutkimuksen seuraavista vaiheista. Seuraavissa teksteissä pyrinkin kenties selittämään hieman lisää itse tutkimuksesta, jahka sitä alan pala palalta ymmärtämään!
Kiitos kun luit, nauttikaa kesästä ja kärpäsistä <3
Aitiopaikalla Tampereen kaukolämmön tuotantoon: Oona Spåra, Tampereen Energia Oy
Moikkuu! Mä oon Oona (tutuille Raitsikka) ja alotin kesähessuna Tampereen Energialla rapsakasti wabun jälkeen 5.5. Valmistuin tossa pari viikkoa sitten tekniikan kandidaatiksi, kun painoin Sisun valmistumisnappia Telakan terdellä. Pääaineena mulla on energia- ja prosessitekniikka ja sivuaineeksi otin uusiutuvat/energiamuurros DIY-yhdistelmän. Ens syksynä alkaa siis neljännen vuoden opinnot yliopistolla (paitsi että lähen SOULIIN vaihtoon?? Kääks). Nåjaa tervetuloa munkin puolesta lukemaan Y K I:n kesätyöblogia. Suoraan nettisivuja lainaten: ”Tampereen Energia on moderni energiakonserni, joka tuottaa kotimaista, uusiutuvaa energiaa sekä kehittää aktiivisesti tulevaisuuden energiaratkaisuja”. Toi ”konserni”-sana tarkoittaa sitä, että firman tytäryhtiöitä on Tampereen Energia Sähköverkko Oy, Tampereen Vera Oy ja Tammervoima Oy (the more you know!). Anyway kävin kaivamassa Intrasta vähän firman tunnuslukuja ja tässä olisi:
- About 400 työntekijää
- Liikevaihto (2024): 302,6 M€
- Sähkön tuotanto (2023): 474 GWh
- Kaukolämmön tuotanto (2023): 2 268GWh >>> sähkön tuotanto
- Kaukolämpöliittymiä (2023): 5856 kpl
- Tavoitteena olla hiilineutraali vuonna 2030
- ja hiilinegatiivinen vuonna 2040
Eli täällä tuotetaan siis paljon lämpöä, jolla todennäköisesti lämmitetään myös sinun TOASin muovimattoisen asunnon (27,5m^2, 1h+kt+p) patterit. Mä oon täällä työsuunnittelutiimissä työharjoittelijana. Kerron teille mielelläni, mitä tää tarkoittaa, jahka saan itse siitä selvän. (Voi juku mikä cliffhanger! Kantsii lukee seuraavaki teksti :D) Tähän mennessä oon päässy osallistumaan laitoksien vuosihuoltoihin (eli lapioimaan haketta ja kirjoittamaan työlupia niille, jotka tekee vähän monimutkaisempia töitä kuin hakkeen lapiointi). Oon myös saanu päivitellä meidän MASSIIVISTA tietokantaa, mistä löytyy kaikkien laitoksien kaikki venttiilit ja ruuvit.
TLDR: Olen kovin innoissani tästä ensimmäisestä oman alan kesäduunista. Tiesitteks te, että turbiinit ei oo pelkästään tasakylkisiä puolisuunnikkaita Excelissä? Ne on myös ihan todellisen maailman melko isoja vekottimia, jotka sanoo BRRrr. JA JUST NYT YKS ON AVATTUNA TOSSA NAISTENLAHDEN TURBIINISALISSA EKAN KERRAN KAHEKSAAN VUOTEEN KU NE HUOLTAA SITÄ.
Joka tapauksessa sangen hupaisaa kesää kaikille olitpa sitten sorvin ääressä, oravanpyörässä tai kesälaitumilla. Tavataan näissä merkeissä taas pikimmiten.
Xoxo,
Spåran Oona
Kemikaaleja terästehtaalla: Milla Anunti, SSAB Hämeenlinna
Moikka! Oon Milla, yksi tän vuoden kesätyöblogin kirjoittajista. Kesän vietän SSAB:llä Hämeenlinnan tehtaalla kemikaaliturvallisuuteen liittyvien hommien parissa. Oon ite ihan valtavan innoissaan omasta kesätyöstä, enkä malta oottaa, että pääsen kertomaan siitä teillekin lisää!
Opintoja mulla on takana nyt jo kaksi vuotta. YKI:lle päädyin aikanaan biotekniikan opintojen perässä, mutta kiinnostuksenkohteideni muuttuessa hieman, vaihdoinkin hiljattain pääaineekseni ympäristötekniikan. Samassa rytäkässä vaihdoin myös sivuaineeni turvallisuustekniikaksi, josta vain viikko myöhemmin sainkin soiton kemikaaliturvallisuuteen liittyvistä kesätöistä. Mun on mahdotonta uskoa, että se olisi ollu pelkkää sattumaa ;D.
Työskentelen siis SSAB:llä, joka on pohjoismaiden suurin teräksen tuottaja. Tuotantolaitoksia SSAB:lta löytyy niin Suomesta, Ruotsista kuin Yhdysvalloistakin. SSAB:n yksi tärkeimmistä arvoista on kestävä kehitys, mikä näin ympäristötekniikan opiskelijan näkökulmasta on mitä erinomaisin asia. Tämä näkyy käytännössä niin, että SSAB pyrkii olemaan koko maailman ensimmäinen teräsyhtiö, joka pystyy tuottamaan teollisessa mittakaavassa fossiilivapaata terästä. Tämä toteutetaan HYBRIT-hankkeen (Hydrogen Breakthrough Ironmaking Technology) avulla, jossa perinteinen kivihiili korvataan vedyllä rautamalmin pelkistyksessä, jolloin päästöinä syntyy vesihöyryä hiilidioksidin sijaan.
Hämeenlinnan tehdas keskittyy pääasiassa kylmävalssatun, sinkityn ja maalipinnoitetun teräksen valmistukseen. Tehdas saa raaka-aineensa Raahen terästehtaalta, jossa valmistetaan kuumavalssattua terästä, jota sitten jatkojalostetaan Hämeenlinnassa asiakkaan käyttöön soveltuvaksi lopputuotteeksi. Tulevaisuudessa myös Hämeenlinnan tuotannossa tullaan hyödyntämään fossiilivapaasti valmistettua terästä, kun SSAB siirtyy kohti fossiilivapaata tuotantoa.
Mutta nyt vielä vähän tarkemmin mun työtehtävistä. Työskentelen siis kemikaaliturvallisuuden parissa, ja käytännössä työni keskittyy kemikaalien riskiarviointien tekemiseen. Jokainen tehtaalla käytössä oleva kemikaali täytyy ihan lainkin mukaan riskiarvioida säännöllisin väliajoin, jotta pysytään kärryillä siitä millaisia vaaroja kullakin kemikaalilla on niin ihmisille kuin ympäristöllekin. Riskiarvioinneissa keskitytään pääosin ympäristö-, käyttö- ja paloturvallisuuteen, jonka jälkeen kemikaalille annetaan vaaraluokitus sen riskien vakavuuden perusteella. Jotta työpäiväni eivät venyisi ihan mahdottoman pitkiksi, ei siis hommanani ole käydä koko tehtaan kemikaaleja läpi vaan tähän asti olen keskittynyt ainoastaan mekaanisessa kunnossapidossa käytettyihin kemikaaleihin.
On ollu ihan mahdottoman siistiä päästä työskentelemään täysin omien kiinnostuksenkohteiden parissa näinkin alkuvaiheessa opintoja ja odotan innolla, mitä kaikkea pääsen vielä kesän aikana töiden puolesta puuhailemaan. Nyt kuitenkin aijon lähteä ulos nauttimaan aurinkoisesta vapaapäivästä hyvän kirjan ja jäätelön kera. Toivottavasti teillä on aivan yhtä ihana kesä tulossa, palaillaan taas myöhemmin kesätyöblogin parissa!
Ympäristösuunnittelua ja hiekkaleikkejä: Janni Hyttinen, Taratest Oy
Moikka kaikki blogin lukijat!
Täällä kirjottelee Janni, opiskelen YKIllä ympäristötekniikkaa kolmatta vuotta ja valmistuin nyt keväällä kandiksi. Sivuaineena opiskelen turvallisuustekniikkaa ja tätä kesää vietän Tampereen Pirkkalassa Taratest Oy: lla ympäristöpuolen harjoittelijana. Tällä hetkellä kuitenkin kirjoittelen teille Lohjan auringon alta, koska pääsin heti alkukesästä ensimmäiselle työreissulle Etelä-Suomeen. Näistä hommista ja työpäivien kulusta pääsette kuitenkin kuulemaan tarkemmin pitkin kesää.
Mutta nii mikä ihmeen Taratest?
Taratest on tamperelainen 40 v vanha maaperän ja ympäristöalan asiantuntijafirma, jonka toimipisteitä löytyy Tampereelta, Turusta ja Vantaalta. Firma pyörii tällä hetkellä noin 150 työntekijän voimin ja Taratestilla asiakkaita riittää niin infran, talorakentamisen ja teollisuuden puolelta. Yritys jakautuu pohjatutkimuksiin sekä geo- ja ympäristösuunnitteluun ja -tutkimukseen. Itse pöhisen näistä ympäristöasioiden parissa, mutta osastot tekevät tiuhaa tahtia yhteistyötä keskenään. Oma polku tänne kulki viime vuoden geotekniikan päivien kautta, joilla törmäsin firman edustajaan ja tässä sitä nyt ollaan.
Meillä ympäristöpuolella hommia riittää ihan laidasta laitaan. Työtehtävät on vaihtelevia, eikä päivät näytä samanlaisilta olipa sitten toimistolla tai maastossa. Hommissa pääsee usein näkemään koko työn kaaren: ensin käydään maastossa ottamassa näyte, sitten raportoidaan tulokset asiakkaalle ja viimeisenä tehdään suunnitelman jatkotoimenpiteistä.
Tässä esim. kuva musta lapsuuden unelma-ammatissa eli lapioimassa hiekkaa (ammattikielellä ottamassa kokoomanäytettä PIMA-kasasta labraan lähetettäväksi).
PIMA-tutkimusten lisäksi täällä ympäristöpuolella tehdään myös mm. pohjavesimittauksia, vesien laaduntarkkailua, sedimenttitutkimuksia, melu- ja tärinämittauksia sekä laaja-alaisesti erilaista ympäristösuunnittelua. Hommia riittää siis raportin naputtelusta ja AutoCADin vääntämisestä aina hiekkaleikkeihin ja metsässä suunnistukseen.
Kuten huomaa, työnkuva on laaja ja joka päivä oppii jotain uutta esim. kuinka erottaa hirvi ja hevonen kaatosateessa (ei oo nii helppoa miltä kuulostaa, se oli hirvi).
Työporukassa asenne on kuitenkin hyvä, jos jotain ei vielä osata se varmasti opitaan. Uutena työntekijänä yllätti positiivisesti myös se, että jo näin kuukauden jälkeen luotetaan vastuuta ja uskotaan osaamiseen. Ja kyllä tässä paljon onkin jo opittu, kohta ollaan jo ihan asiantuntijoita. Ok siihen vielä vähän matkaa, mutta kovaa vauhtia menossa.
Ensimmäinen kuukausi töissä meni silmän räpäyksessä. Ekojen päivien jälkeen lähdin töistä suu auki ihmetellen, täällä ihan oikeasti pääsee tekemää just sitä mitä on opiskellut. Niiku mitä?! Tarkemmin päivien sisällöstä pääsette kuitenkin kuulemaan seuraavassa tekstissä, nyt meitsi lähtee nauttimaan Lohjan auringoista, että jaksaa huomenna taas suunnistaa puskissa.
Heippa!
Kunnoollista vesihuoltoa lakeuksilla: Juha Jormanainen, Kauhavan Vesi Oy
Moro Härmän lakeuksilta! Olen Juha Jormanainen ja työskentelen Kauhavan Vesi Oy:llä projektityöntekijänä. Työtehtäviini kuuluu laitoksien prosessien ohjaus, optimointi ja kehitys, työohjeiden päivitys ja uusien luominen, kunnossapitojärjestelmän prosessien kehittäminen sekä muut pöydälle ilmestyvät projektit. Viimeisimpänä projektina loin hankesuunnitelman ja kustannusarvion hankkeelle, jossa tarkoituksena on vähentää jätevedenpuhdistamoille päätyvien hule- ja vuotovesien määrää ja arvioida niiden kustannusvaikutuksia. Exceliä on saanut myös rallattaa aivan kiitettävästi. Hommia on siis saanut painaa laidasta laitaan ja hyvä niin. Myös etätyöpäivät ovat onnistuneet ja heti taloon tullessani pääsin osallistumaan myös vesihuoltopäiville, siitä valtaisa peukku!
Kirjoittelen kesätyöblogia nyt jo toista kertaa vesihuollon parista. Sain keväällä kandin pakettiin ja syksyllä aloitan maisterivaiheen opinnot. Pääaineena kandissa opiskelin ympäristötekniikkaa ja sivuaineena kemiaa. Kemian sivuaine on kyllä osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi, kun päivittäin tulee touhuttua aika laajasti erilaisten litkujen ja kemikaalien sekä erilaisten prosessien parissa. Pakko myös sanoa, että ympäristötekniikan pääaine antaa todella hyvät työkalut vesihuollon parissa toimitteluun, suosittelen. Maisterivaiheen sivuaineeksi valitsen mahdollisesti jotain pöhisevämpää (lue: tuotantotaloutta/turvallisuustekniikkaa).
Mitenkäs sitten päädyin lakeuksille? Työpaikkailmoitus jysähti keväällä Ykin hiekkalaatikolle ja nopeat sormet olivat valttia. Vahva suositus siis liittyä hiekkalaatikolle, jos et siellä vielä ole. Kauhavan Vedellä olen toimitellut nyt puolisentoista kuukautta monipuolisten tehtävien parissa. Lähiesimiehenä minulle toimii entinen ykiläinen, nykyinen käyttöpäällikkö Sara Rantamäki, joka vastaa putsareiden, vedenottamoiden ja pumppaamoiden toiminnasta. Vakituista henkilökuntaa talossa on 11 kipaletta. Kauhavan Veden toiminta-alue on suhteellisen laaja: vettä toimitellaan
suuntaan ja toiseen myös 2009 Kauhavaan liittyneisiin Ylihärmään, Alahärmään ja Kortesjärvelle. Asukkaita alueella on noin 15 000 ja karjaa saman verran.
Kerron seuraavassa postauksessa tarkemmin touhuistani täällä peltojen keskellä. Nautitaan odottelun ajan taivaalta ja hanasta tulevasta vedestä!