”Virheistä oppii jokainen, viisas oppii toistenkin virheistä”: Aleksi Niskanen, AFRY

Suuren ja pelottavan yrityksen sijaan AFRY on ollut minulle lempeä ja lämminhenkinen. Tapani mukaan tulee välillä poikettua normista, niin tässä vaiheessa isompi kiitos kollegoilleni mennä kesästä. Oli ilo päästä tutustumaan jokaisen teistä kanssa, moikataan kun tavataan! Kiitos erityisesti vielä Timolle ja Hannulle, jotka ottivat hienoisen riskin palkatessaan kesätyöharjoittelijaksi untuvikon kipsikäden. Haavat paranee ajan myötä ja työ opettaa; kollegoiden tarjoaman tuen kautta varsin tehokkaastikin.

Milloin asioita voi tehdä paremmin, konsultti?

Jatkuvasti, nyt ja huomenna. Maailmassa harvoin on yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, mutta tulokulmasta riippuen asioita voi tehdä tehokkaammin, ympäristöystävällisemmin taikka taloudellisemmin. Oikeastaan konsultti on sitä, mitä asiakas haluaa. Todellinen moniosaaja, ongelmienratkoja, toiminnan kehittäjä. Etuna ovat varmastikin vuorovaikutustaidot, joustavuus, rohkeus, innokkuus ja oikeudenmukaisuus.

Miksi Maaperän tutkiminen kiehtoo?

Historia. Maaperä kätkee sisäänsä ikivanhoja salaisuuksia, erinäisiä symbioottisia suhteita ja kaiken kaikkiaan hyvinkin monimutkaisia kokonaisuuksia, mistä alamme vasta saada tietoa hyödynnettyä. Kesän aikana tutkimustyö on ollut hyvin konkreettista ja focusoitunut maa-alueiden tutkimiseen niiden aiemmasta käyttötarkoituksesta riippuen. Maaperä voikin olla pilaantunut hyvin monella tavalla ja erilaisilla haitta-aineilla. Perinteisimpiä lienevät öljyhiilivedyt ja jätteellisyydet täyttömaissa. Vaikuttaisi siltä, että sulfaattipitoiset maat muodostavat enenevissä määrin haasteita tulevaisuuden yhdyskuntatekniikassa.

Mitä Metsät meille tarjoavat?

Arvoja, virkistysmahdollisuuksia, elinkeinon. Mie sanoisin sitä vihreäksi kullaksi, tuota suurta pinta-alallista aluetta, jota Suomi on täynnä. On ollut virkistävää seurata metsien linkittymistä viime vuosina osaksi suurempaakin poliittista keskustelua hiilensidonta- ja monimuotoisuuskysymysten osalta. Näyttäisi siltä, että kunnioitus metsiä kohtaan on palaamassa: alaa valtaavat mm. uudenlaiset kasvatusmallit. Taloudellisessa mielessä avainasemassa lienee jatkojalostuskapasiteetin kasvattaminen. Voisimme ystävällisesti Suomessakin ottaa himpun verran mallia muista pohjoismaista ja välttää jäämistä vain tämän vihreän kullan raaka-ainelähteeksi. Käsissämme on laaja paletti työkaluja kapasiteetin hyödyntämiseksi, mutta riittäkö meillä ymmärrys tehdä asioita monipuolisemmin?

Miten Mikrobeja voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa?

Maaperän kunnostuksessa, metsien hyvinvoinnin lisäämisessä, osana ihmisten terveydenhoitoa, hiilensidonnassa… Sydämeen mahtuu vain yksi M, miun tutkijasydämmmessäni mikrobit ovat se kolmas, eikä laisinkaan vähäisin. Emme ehkä vuosisatojen saatossa ole ylenkatsoneet näiden mikroskooppisten eliöiden roolia maapallomme ravintoainekiertokulussa: ymmärrämme sitä tänä päivänä vain paremmin. Varmasti monelle lukijalle on vanhaa tietoa, se, että onhan meillä ihmisilläkin suolistossamme mikrobeja. Kuinka ja millä tavoin ne meille viestittävät, ovat vielä itselleni epäselvyys, mutta väitän, että sitä ne tekevät. Maailma kaipaa pelastusta, vaan ovat mikrobit lajeiltaan pieniä ja kirjavia. Tulevaisuuden kompleksisten ongelmien ratkomisessa ne voivat olla kokoaan isompi tekijä, ihan niin kuin Suomikin voi tarjota maailmalle ratkaisuja, huolimatta koostaan.

Missä tämä kesä on mennyt, mitä on tullut tehtyä?

Edeltävässä blogitekstissä mainitsinkin jo maaperätutkimuksista, joka on eittämättä ollut mielekkäintä kenttätutkimustyötä. Maastossa on tullut käytyä myös vesinäytteiden vuoksi, niistä on otettu kenttämittauksia ja ihan mikrobinäytteitäkin. Pääasiassa olen liitänyt sinne, missä on tarve ja pyrkinyt tekemään sen, mitä on pyydetty. Tietoteknistä osaamista on päässyt harjoittelemaan AutoCAD:in käytön kautta sekä Exceleitä ronklaamalla. Koen, ettei harjoittelijan virassa tule olla liian nuuka. Kaikki tarjotut työtehtävät eivät varmastikaan ole juuri sitä, mikä itsellä eniten kiinnostaa, mutta mitä sitten? Erilaisten töiden tekeminen ja kollegoiden kanssa viestittely laajalla rintamalla opettaa joka kerta jotain uutta, kun malttaa vain vilkaista asioita positiivisesta näkövinkkelistä. Lyhyt vastaus kysymykseen onkin: itsensä haastamisessa.

Mikä on jäänyt kesältä eniten miehleen?

Nojoo, kysyjä halusi vielä keventää loppuun. Ehdottomasti kahvitaukokeskustelut ja -kulttuuri. Raikastavia juttutuokioita eritaustaisten ihmisten kanssa, oikeastaan lähes mistä vaan. Toisena lämpimänä mielessä ovat maastokäynnit, kelistä riippumatta. Aivan pirun mukavaa reissata ja nähdä eteläistä Suomea. Ettei nyt aivan liian huolettomalle kuulosta, niin on sieltä tarttunut matkaan muutamat maaperä- ja vesinäytteetkin. Kolmantena nostona 200 litran rinkallinen täynnä oppeja. Voi kunpa olisi viisas, mutta omat virheet, ne jos jotkut opettavat.

Yks päivä kalamies, toinen päivä piraatti, kolmas päivä seikkailija, neljäntenä itämainen kamppailulajien harrastaja ja viidentenä ihan vaan diplomi-insinööriopiskelija Tampereen Yliopistosta. Kesä hurahti AFRY:n Contaminated Areas and Risk Assesment osastolla Trainee:na. Blogitekstit ovat osaltani plakkarissa ja koulu kutsuu kuun taitteessa. Ensimmäistä kertaa ikinä, minulle on kristallinkirkasta, mitä varten opiskelen.

Mis kulkevi metsämaita,
Mis näkyypi pellon laita.
Siel meneepi ihmishahmo;
Maaperänäytteitä ottaa,
Vesinäytteitä pullottaa,
Maastoaan tutkiskeleepi,
Itsekseen ain’ hunteeraapi,
Kuinka se aika jo riens,
Kun kesänkin loppu tämän,
Vuoden kaksneljä, tulla ties.
Totueuttamassa parempaa tulevaisuutta,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *