Mortonki kartonki! Paperi on kesän aikana ehtinyt rullailla leikkurin läpi mukavasti ja paperista on ehtinyt nähdä useammat unet. Näin viimeisen blogitekstini kunniaksi voisin kertoa seisokeista, jotka ovat olleet ehkäpä kaikista mieleen painuneimpia päiviä kesässä, juuri niiden vaihtelevuuden takia.
Paperitehtaan arkeen tuo vaihtelua seisokit, jolloin tuotanto siis käytännössä lopetetaan kokonaan hetkeksi huoltotöitä varten. Meillä suunniteltuja seisokkeja on ollut nyt kesällä reilun kuukauden välein, ja ne ovat kestäneet yleensä noin viikon verran. Välillä myös eri koneilla voi olla myös suunnittelemattomia tai hyvin nopeasti päätettyjä seisokkeja, jotka saattaa johtua yllättävästä laiterikosta tai koneen huonosta käymisestä. Näiden pituus koitetaan taas pitää mahdollisimman lyhyenä ja ne saadaan tehtyä usein yhden vuoron aikana.
Tehtaalta löytyy henkilökuntaa mekaanisessa- sekä sähkö- ja automaatiokunnossapidossa, joten tuotannon työntekijöiden ei tarvitse itse tietää kaikkea laitteiden huollosta ja niin huolehditaan myös turvallisuudesta. Kuitenkin huoltotöiden seuraaminen on aika mielenkiintoista, laiteita avatessa niiden toiminnasta saa enemmän kiinni ja varsinkin paperikoneen telojen vaihto on aika näyttävä tapahtuma.
Meidän pituusleikkurilla perinteisiä seisokkitöitä on leikkurin pölystä ja paperinpaloista puhaltaminen paineilmalla, terien vaihtaminen ja liikkuvien osien rasvaus. Aivan ensimmäinen seisokin tehtävä on kuitenkin turvaerotusten tekeminen, eli laitteiden sammutus ja lukitseminen niin, että laitteiden ympärillä on turvallista työskennellä. Itselle ehkäpä mielekkäin seisokkityö on pulppereiden pesu. Pulpperithan olivat laitteita, jotka sekoittavat käyttämättömän paperin veden kanssa, jolloin massa voidaan käyttää uudelleen paperikoneella. Pulpperit ovat useimmiten sisältä ja ulkoa valkoisen massan peitossa, joten työn jäljen todellakin näkee paperimassan kuoriutuessa pestessä pois. Pestessä ei voi kuitenkaan välttyä kastumiselta ja paperimassaa naamalle saamiselta. Ei niin miellyttävä seisokin tehtävä on ehkä liiman poistaminen leikkurin teloilta ja pinnoilta. Kuitenkin tämäkin tehtävä on aika tärkeä leikkurin toiminnan kannalta, koska pienikin määrä kuivunutta liimaa telalla katkaisee paperin kovassa vauhdissa.
Pesemistä on paljon muillakin laitteilla, ja oman pituusleikkurin seisokkitöiden valmistuttua siirtyy leikkurin työntekijät pesemään paperikoneen alakertaa, millä onkin aika paljon pinta-alaa. Paperikoneen käydessä silloin tällöin, omalta arvioltani noin sadasta säiliöstä, voi jostain vuotaa yli paperimassaa ja muitakin aineita. Noin sadan säiliön lisäksi paperikoneen alla on myös noin sata pumppua ja venttiiliä, jotka peittyvä helposti näihin yli vuotaviin aineisiin ja niitä pestään seisokeissa pois. Onneksi pesemisen helpottamiseksi veden korkeapaine linjoja on melkein kaikkialla ja vesi sekä lika poistuu mukavasti itsestään lattiaan kaivettuja kanaaleja (älä sekoita Rauman Kanaliin) pitkin vesilaitokselle. Vaikka pesemistä on ollutkin paljon, on myös paljon muutakin tehtaan kunnossapitoon liittyviä töitä. Yksi kesäkuinen päivä vierähti pastakeittiöllä, jossa siis valmistetaan paperin päällyste, missä kanaaliin oli vuotanut lateksin ja liidun seosta, mikä oli myöhemmin kuivunut kanaaliin. Ongelma korjattiin piikkaamalla ja lapioimalla kuivunut massa pois.
Eräässä seisokissa pääsin työskentelemään uudelleenrullaimelle pariksi päiväksi. Uudelleenrullaimet eli urkit ovat ikään kuin pieniä pituusleikkureita, joilla voidaan leikata asiakasrullista uusia pienempiä asiakasrullia. Urkit ovat siinä mielessä eri asemassa tuotannossa, kuin muut laitteet, koska niitä ei välttämättä sammuteta seisokkien ajaksi. Johtuen siitä, että niiden raaka-aine ei suoraan lopu, jos paperikone pysähtyy. Useimmiten paperissa tai rullissa, jotka menevät urkille on jotain vikaa, ja siellä huono osa leikataan pois. Uudelleenrullaimia onkin sanottu tehtaan kannattavimmiksi laitteeksi, koska niiden raaka-aineet ovat käytännössä hylkyä.
Seisokeissa aikaa saa kulumaan myös kouluttautumalla. Monet työkaverit kävivätkin erilaisissa turvallisuuskoulutuksissa, kuten tulityö- ja työturvallisuuskortti koulutukset, jotka ovat tietysti talon tarjoamia. Itse opiskelin vastapainotrukin ja “roclan” (trukin kaltainen laite, jolla liikutellaan leikattuja paperirullia) pätevyydet ja siltanosturin käyttöä. Siltanosturi on nosturi, joka kulkee katon rajassa kiskoilla käytännössä tuotanto hallin päästä päähän. Tällä nosturilla nostellaan yleensä raakarullia paperikoneelta pois tai tyhjiä rautoja takaisin paperikoneelle.
Nyt alkaa kesä häämöttää loppuaan ja niin myös kesätyöblogi mun osalta. Kesä Raumalla oli tosi mukava ja tulee kyllä vähän haikea olo lähteä pois. Varsinkin meri oli näin mantereella koko elämänsä asuneelle siisti asia. Suosittelenkin lähtemistä rohkeasti uusiin paikkoihin kesätöihin, varsinkin jos paikallisessa kyltissä toivotetaan “Ol niingon gotonas”. UPM:n paperitehdas taas työpaikkana on ollut niin sanotusti viimesen päälle. Minusta ja muista kesätyöntekijöistä on pidetty hyvää huolta, eikä yhteenkään päivänä ollut ikävää mennä töihin. Oon pitäny eritysesti siitä, että mun kysymyksiin on aina etsitty vastaus. Jos paikallaolijoista kukaan ei ole tarkkaan tiennyt vastausta kysymyksiini, niin sitten sellainen henkilö on etsitty, joka tietää asiasta. Kiitoksia lukijoille ja muistakaa käydä vielä kalassa ennen kuin järvet jäätyy.
-Taneli