Moikka!
Viimeistä työviikkoa viedään ja orientaatioviikko alkaa kolkutella ovella. Nyt onkin hyvä hetki kääntää katseet vielä aurinkoiseen kesään ja kertoa kuulumisia arjesta Kangasalan Vedellä! Tässä tekstissä päästään kurkkaamaan, mitä kaikkea paikkatietokäsittelijä tekeekään vesilaitoksella.
Pikakertauksena aiemmasta: Kangasalan Vesilaitos, kavereiden kesken KaVe, vastaa puhtaan veden tuottamisesta (laitospuoli) ja jakelusta (verkostopuoli), hulevesien hallinnasta sekä jätevesien johtamisesta käsiteltäväksi Tampereelle. Juhan blogitekstin parissa saatiin heinäkuussa huippukatsaus laitoksille (käy lukemaan täältä!), ja nyt siirrytään verkostopuolen maailmaan. Olen itse kolmatta vuotta Kangasalan Vedellä harjoittelijana. Vaikka vuosien varrella ovat sekä verkostot että laitokset tulleet tutuiksi kaikessa monipuolisuudessaan, ovat verkostopuolen hommat lopulta vetäneet allekirjoittaneen puoleensa.
Paikkatieto on kiinteä osa kaikkea vesilaitoksen toimintaa. Paikkatiedon avulla hallitaan kokonaisvaltaisesti tietoa verkostosta: sen sijainnista, kunnosta ja laadusta. Vaikka paikkatieto kuuluu verkostopuolen alaisuuteen, se on käytännössä oma yksikkönsä. Työtä tehdään yhteistyössä niin verkostopuolen insinöörien ja asentajien kuin asiakkaiden, kaupungin toimijoiden ja urakoitsijoiden kanssa. Tehtävä on kriittinen, sillä erityisesti verkoston sijaintitieto on vesilaitoksen tärkeimpiä salassa pidettäviä asioita. Paikkatiedon ja vesihuollon merkittävyys on yhteiskunnallisesti tärkeä toimintavarmuuden turvaamiseksi. Näin ollen turvallisuuspoliittiset aspektit ovat osa päivittäistä tekemistä ja salassapitovelvollisuus työtehtävässä on laaja. Tämän vuoksi myös tämän tekstin kuvien tekninen tietosisältö on melko rajallinen, mutta eiköhän tunnelma välity sitäkin paremmin. 😊
Paikkatietokäsittelijän päivittäiset työtehtävät ovat mittaaminen ja piirtäminen, verkostonäyttöjen tekeminen, johtokarttapyyntöjen käsittely, paikkatiedon ylläpito ja erinäiset projektit. Näistä mittaaminen ja verkostonäytöt tapahtuvat maastossa. Parhaita juttuja työssä onkin ollut se, että päivän toimistona voi olla mitä tahansa kaupungin työmaista ja omakotitaloalueista kesämökeille, harjumaisemiin ja maaseudun rauhaan. Mittaaminen tarkoittaa uuden verkoston sijaintitiedon mittaamista maastossa, esim. uutta vesijohtoa rakennettaessa tai saneerausten yhteydessä. Verkostonäytöissä puolestaan olemassa olevan paikkatiedon avulla voidaan osoittaa verkoston sijainti kaivamatta maata auki. Näyttöjä tehdään usein asiakkaille, esimerkiksi valokuitua rakentavalle urakoitsijalle, jotta nämä eivät osu kaivaessaan vesijohtoverkoston rakenteisiin. Näytöissä kavereina on usein myös metallinpaljastin ja lapio, jos esimerkiksi venttiilin kansi on jäänyt asfaltin tai kukkapenkin alle.
Mittaaminen ja näytöt tapahtuvat GPS:n avulla. KaVen Leica-mittauslaitteisto hyödyntää maamittauksessa käytettävää RTK-menetelmää (reaaliaikainen kineettinen mittaus), joka on GPS-satelliittipaikannuksen mittausmenetelmä. RTK korjaa satelliittipaikannusjärjestelmä GNSS:n virheitä tarkan mittatuloksen saamiseksi. Lopputuloksena saadaan sijaintitietoa, jolla on alle 5 cm virhetarkkuus, joka riittää melkoisen hyvin kaivinkoneen kauhalle. 😀
Mittaamisen jälkeen maastossa kerätty data tulee siirtää paikkatietojärjestelmiin ja piirtää osaksi nykyistä verkostoa. KaVen pääasiallinen paikkatietojärjestelmä on Trimble NIS, josta tieto synkronoituu automaattisesti muihin järjestelmiin. Piirtäminen tapahtuu 3D Winillä ja Trimblellä. Maastosta saatu data eli koordinaatit ja näiden lajit muokataan tekstitiedostosta Trimblen kanssa yhteensopivaksi paikkatiedoksi 3D Winin avulla. Tämän jälkeen tiedot siirretään Trimbleen ja piirretään osaksi verkostoa muokaten pisteet oikeiksi karttamerkinnöiksi ja lisäten tietoa näiden laadusta, kuten materiaalista, iästä ja tyypistä. Maastosta mitatuilla pisteillä on aina x- ja y-koordinaatin lisäksi z-koordinaatti, joka kertoo korkeuden, millä rakenne on.
Lisäksi paikkatietokäsittelijä vastaa johtokarttapyyntöjen käsittelystä. Näissä asiakkaat, kuten juuri valokuitua rakentava urakoitsija tai pima-tutkimusta tekevä taho, kaipaavat tietoa verkoston sijainnista, jotta eivät projekteissaan osu ja vahingoita verkostoa. Tällöin paikkatietokäsittelijä luo johtokarttaotteen vaatimusten mukaisesti tutkittavalta alueelta joko suppeampana pdf-tulosteena tai dwg-tiedostona, joka sisältää tarkan sijaintitiedon verkostosta. Joskus johtokarttapyyntöjä tuetaan maastonäytöillä, mikäli kaivuualue menee liian läheltä verkostoa tai suoraan sen päältä.
Päivittäisten työtehtävien ohella arkistointi ja dokumentointi ovat tärkeitä teemoja, sillä verkoston rakenteiden käyttöikä on vuosikymmeniä. Tänä kesänä ajankohtaista onkin ollut koko verkoston dokumentointiprojekti toimintavarmuuden tueksi poikkeustilanteita varten, jota varten olen päässyt tekemään yli 270 karttaa. Lisäksi toisena isona ajankohtaisena teemana on ollut yhtiöittämiseen liittyvä selvitystyö, sillä Kangasalan Vesi on vuoden vaihteessa muuttumassa liikelaitoksesta omaksi yhtiökseen. Tämä on näkynyt arjessa erilaisina projekteina, näihin liittyvinä palavereina ja lisääntyneenä yhteistyönä insinöörien kanssa.
Opiskelijan näkökulmasta paikkatietokäsittelijän työtehtävä vesilaitoksella on ollut mahtava mahdollisuus kokea läpileikkaus erilaisista teknisistä aloista, erityisesti ympäristötekniikan puolelta. Infra, verkostot, prosessit, riskienhallinta ja ympäristövaikutukset tulevat kaikki tutuiksi vesihuollon lisäksi. Näin tuotantotalouden pääaineopiskelijana on ollut kiva saada käytännön tasolla otetta myös rakennusprojekteihin, talouteen ja sidosryhmätyöskentelyyn. Erilaiset mittalaitteistot ja järjestelmät tulevat todella tutuiksi. Työtehtävä itsessään on todella monipuolinen ja tekninen, eikä kahta samanlaista päivää ole.
Vesilaitoksella työskentely on auttanut ymmärtämään erilaisia teknisiä kokonaisuuksia, verkostoja ja prosesseja, mistä koen olleen hyötyä opinnoissa jo ensimmäisestä KaVe-kesästä alkaen. Kun yhden prosessin tai verkoston ymmärtää käytännön tasolla hyvin, on helpompaa soveltaa tätä muihin verkostoihin ja prosesseihin alasta riippumatta. Lisäksi harjoittelijastatuksesta huolimatta koulutusta ja oppimista tuetaan jatkuvasti. Olen työpaikan kautta suorittanut molemmat vesityökortit sekä tänä kesänä tietyökortin. Myös työtehtävät rakennetaan tukemaan harjoittelijan mielenkiinnon kohteita ja edistämään ammatillisia valmiuksia sekä kaikkeen otetaan mukaan.
Vastuullista ja alkuun vaativaa työtehtävää helpottamassa on alusta asti ollut jatkuva tuki esihenkilöiltä ja työkavereilta. Pieni työyhteisö tarjoaa mahdollisuuden teekkareille tuttuun yhdessä tekemisen meininkiin ja kattavan läpileikkauksen koko vesilaitoksen toimintaan: kynnys ihmetellä, kysyä ja oppia myös työkavereiden tehtävistä on matala. Arjessa yhteishenkeä luomassa ovat päivittäiset tietovisat, joissa Trivial Pursuit -tyyliin testaillaan työporukan tietämys niin vuoden 1964 olympiavoittajista kuin Suomen lavatanssipaikoista.
Superkiva, kun tulit mukaan seuraamaan kesää Kangasalla! Mukavaa ja erityisesti opettavaista on ollut, ja uskallan väittää, ettei työmaisemat Kangasalan harjuista ja järvistä kauheesti parane. Muistakaa rentoutua vikat päivät ennen orientaatioviikkoa ja opintojen alkua, nähdään lettukesteillä!
-Amanda
Lopuksi paikkatietokäsittelijän TODELLISTA arkea BeReal-linssin läpi: Karttoja, toimistoa (spottaa vesimittari), lisää karttoja, kahvitaukoja olympialaisten aikaan, paikkatietoa, nähtävyyksiä matkalla maastokäynnille, palaveria, PARAS työkaveri<33 ja klassikkojen klassikko Google Maps katu-uskottavasti apuna.