Positiivista ympäristövaikuttamista, Aleksi Niskanen, AFRY

Sisältö varoitus: sarkasmi. Alla oleva tekstikokonaisuus sisältää lappilaista huumoria, mutta tuntemukset esitetään ilman Lapin lissää. Viimosessa blogitekstissä suoritethiin esittelyitä, nyt olis vuorossa paneutuminen hieman enempi itse työnkuvaan.

Alituinen muutoshallinta
Kotikontuura vaihtu kesken ekan työkuukauen Espoolta Vanthaalle, mutta lähimmältä esihenkilöltä muutos oli niin hyvin hanskassa, ettei kyydissä pelottanut. Välillä tilanteet vaatii nopeeta adaptoitumista ja se, että vietänki kesää pyörittäen arkea Uueltamaalla soluasunnosta käsin lienee pienin murheista. Mutta yks asia on silti vaikea uskoa: jos avaat suun oikeassa kohtaa, niin yhtäkkiä tarjolla olis myös diplomityön tekemisen mahikset.

Perinteinen kesäinen näkymä, kun saavun Vantaan toimistolleni Jaakontaloon.


Iso kansainvälinen firma tarjoaa muutoinkin paljon etuja verkostoitumisen suhteen. Osaajia löytyy niin monesta eri toimialasta, että parempaa verkostoa immateriaalisen tietotaidon puitteissa on vaikea löytää. Tämä yhdistettynä fiiniin sijaintiin, niin voi mielessään miettiä, kuinka hienoa on saapua toimistoon, joka huokuu olemuksellaan myös Suomen historian kannalta merkittävää talenttia.

Fantastinen tiimityö
Mitäs se tuo ympäristöasiantuntijaharjoittelijan, tai enkuks kivasti vaan trainee, työ sitten sisältää? Sehän käsittää varsinkin alkuvaiheessa eri alustojen (AutoCAD, sisäinen portaali..), mutta ennenkaikkea kenttähommien opettelua. Kappas kummaa, maastossa oleminen on ihan syötävän mukavaa, vaikkakin koulun puolesta en yhdelläkään maastokurssilla ole vielä ollut. Maaperän tutkimusta on siis mielekästä harrastaa, eli katahettaan, että mitäs se maaperä on tässä vuosien saatossa oikeen syöny. Jo näin lyhyellä otannalla voi todeta, että on muuten.

Toinen puoli ympäristön kenttätutkimuksissa on tietysti vesistötutkimukset, joissa meitä kiinnostaa, jotta minkälaisia aineksia (=alkuaineita, yhdisteitä) vedestä löytyy. Ei liene sattumaa, että maaperään ajan saatossa päätyneet epäpuhtauet voi falskata niitä epäpuhtauksia myös pohjaveteen ja sitä kautta jopa vesistöihin. Näiden kenttätutkimusten ympärillä tapahtuu tietysti se muu tekeminen, joka ei onneksi kaikki oo yhen vastuulla: tarjoukset, suunnittelut, selvitykset, raportit, labratutkimukset etc. Tiimityön tärkeys korostuu, erilaisuutta vaalitaan, osaamista arvostetaan.

Räväkkä tapaus
Sattuipa niinkin kaunis kenttätutkimuspäivä, jotta aurinko se varsin rupesi meille paistelloon. Sateita ollut heinäkuun puolella hieman vaihtelevastikin ja jossei mikään muu, niin koiranilma ja vesisade kuuleman voi asettaa tutkimuksille haasteita. No niin se vesi asetti nytkin.

Siinä sitte ruvettiin kaivurin kanssa kaivelloon muutamat kuopat. Heti ekasta koekuopasta rupesi tulvimaan orsivedet älytöntä kyyttiä kuopan täytheen. Joskus tulee tilanteita, ettei auta kuin kentällä miettiä nopiasti muita vaihtoehtoja: uus kuoppa viereen. Eipä toiminukkaa, viereisestä ojasta pulpahti vedet tähän uuteen kuoppaan sitten. Eipä mennytkään kuin Strömsössä.

Simpukan kuoria maaperässä kaukaa menneisyydestä

Tutkimuksia kuitenkin jatkettiin ja kohteesta löytyi varsin merkittäviäkin PIMA-havaintoja, mikä on aina toisaalta harmi ja toisaaltahan se on kiva löytääkin jotakin. Ajassa on kuitenkin eletty ajan tavalla, sen kun pitää alituiseen mielessä, niin ei voi liikaa pettyä. Mutta ehkä se epänormaalein löytö: vanha merenpohja. Näihin töihin lähtiessäni en olis voinu kuvitellakkaan, kuinka mieleenpainuvaa ja valloittavaa oli löytää violetinväristä, simpukankoteloilla täytettyä maata. Ensimmäisestä kuvasta voi halutessaan koitaa bongata näitä jokien helmiksikin kutsuttuja eliöitä. Lie kuinka kauas historiassa häätys mennä, jotta näkis sen päivän, kun nämä simpukankuoret on tähän maahan päätyny? Tähän kysymykseen en osaa vastata ainakaan faktuaalisesti, sellaista vastausta varten tarvisi varmaan määrittää puolintuumisaikoja.

Yhteiset intressit
Tavoitteenaani on nyt kesän ajan hoputtaa muutosta kohti kestävää yhteiskuntaa ja luoda tulevaisuutta positiivisen muutoksen avulla. Samalla tutkin, että mitä se konsultin työ oikein sisältää. Tähän mennessä työ on ollut antoisaa ja paikoin todella palkitsevaakin, vaikkakin kesä on ollut hieman ennakoitua rauhallisempi. Toisaalta olen nähnyt sen hyvänä mahdollisuutena omaksua ja oppia asioita omaan tahtiini. Ennnenkaikkea omat kiinnostuksen kohteeni, eli triplaM, on saanut aikaa muhia kannen alla hissukseen. Sanottaakoon se, jotta tämän raportin teko jatkuu siis vielä viimeiseen osioon. Siihen saakka minun puolesta edes viikonlopuiksi +20 lämpöjä ja poutaa.

Nimihän on Aleksi, mutta kampuksella Niseksi sanothaan. Äläpä hättäile, keitämmä potut.

AFRY – Making Future

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *